Mexico 2012 sukellukset ja vedenalaiset valokuvat

[caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Minna ja Ian[/caption] Heinäkuussa 2012 teimme Minnan kanssa kahden viikon matkan Meksikoon, Playa Del Carmeniin, jossa myös harrastimme laitesukellusta. Asuimme RIU Yucatan hotellissa Playacarin alueella. Itse sukelsin kuutena päivänä, mutta Minnalle tuli heti ensimmäisellä sukelluksella korvan barotrauma ja hän joutui parantelemaan korvaa yli viikon ja sai lopulta vain kaksi sukelluspäivää. Olimme varanneet etukäteen 5 päivän paketin Tank-Ha sukelluskeskuksesta, joka sijaitsee Playa Del Carmenin keskustassa. Pakettiin kuului

kolme kahden tankin venesukellusreissua Playa Del Carmenin edustan riutoilla
yksi kahden tankin venesukellusreissu Cozumelin saaren edustalle
yksi kahden tankin Cenotes luolasukellusretki

Paketin hinta on 365 USD per henkilö, jos sen varaa etukäteen ja maksaa varausmaksun 30%. Yksittäin ostettuna nuo ovat paljon kalliimpia. Minnalta onnistui korvan ongelmien vuoksi vain kahtena päivänä Play Del Carmenin edustan venereissut. Itse kokeilin lisäksi yhtenä iltapäivänä Scuba Cariben palveluita suoraan hotellistamme RIU Yucatanilta. Tank-Ha sukelluskeskukselle jouduimme aina ottamaan aamuisin taksin hotelliltamme RIU Yucatanilta, mutta matka oli vain 10 minuuttia ja maksoi virallisesti 70 Pesoa. Tosin joskus taksit halusivat enemmän rahaa, kuten 90 Pesoa. Tank-Ha sijaitsee kaupungin ytimessä lähellä rantaa 10. kadulla 5:n ja 10:n avenuen välissä. Taksikuskien ammattiliitto on kieltänyt sukelluskeskuksia noutamasta ja viemästä asiakkaita hotelleilta, joten kyydit on järjestettävä itse. Taksin sai kyllä aina heti hotellille ja kaupungilla niitä oli joka kulmalla tarjolla. [caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Tank Ha sukelluskeskus[/caption] Tank-Ha:lle piti mennä aamuisin klo 8:30 aikaan, ja sitten laittautua märkäpukuun (puvun yläosa auki jättäen) ja keräillä omat sukellusvarusteet kassiin. Sitten kun kaikki olivat valmiina, kävelimme kaikki korttelin päässä sijaitsevaan rantaan 8:n kadun päähän. Painavat varusteet tuotiin kärryillä. Playa Del Carmenin rannassa ei ole laitureita sukellustukialuksille, joten veneisiin vain kahlataan rannasta ja kaikki kamat roudataan veneeseen olkapäällä. Miehistö kuitenkin kantoi kaikki painavat tavarat veneeseen. [caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Kahlaamassa veneelle[/caption] Klo 9:00 aikaan vene oli valmis lähtöön ja noin 10-15 minuutin päästä oltiin ensimmäisellä kohteella. Tank-Ha:N veneeseen mahtui 10 sukeltajaa, mutta yleensä meitä oli vähemmän, ja pari kertaa olin toisen asiakkaan kanssa kahden (plus opas). Veneessä oli kaksi venemiestä. Ensimmäinen aamun sukellus tehtiin hiukan syvemmälle, noin 20-30 metriin. Pelkällä paineilmalla pohja-aikaa sai vain 30 minuuttia noin syvällä, joten ilma ei loppunut kesken vaan tietokoneen suoranousuaika. Syvemmiltä kohteilta ei päässyt matalammalle tekemään dekoja, joten nousu pinnalle oli oppaan pintapoijun avulla. Pinnalla on aika paljon veneliikennettä, joten ilman poijua ei kannata nousta pinnalle. Yleinen käytäntön näytti olevan se, että vain oppaat käyttävät poijua ja asiakkaiden ei edellytetä eikä edes toivota käyttävän itse poijuja. [caption id=“” align=“alignleft” width=“90”] Nousemassa veneeseen sukelluksen jälkeen[/caption] Tämän jälkeen istuttiin melko lyhyt pinta-aika veneessä ennen seuraavaa sukellusta, joka oli aina matalampi, noin 10 metriin. Lyhyen pinta-ajan jälkeen ei olisi voinut kovin syvää sukellusta enää tehdäkään, mutta alle 10 metriin pystyi jo sukeltamaan tunnin verran. Matalissa kohteissa ei olisi ollut yli tunniksi enempää nähtävääkään, ja pissahätä alkoi olemaan eniten sukellusta rajoittava tekijä. Heti toisen sukelluksen jälkeen ajettiin takaisin rantaan noin puoliltapäivin ja huollettiin varusteet. Hotellille ehti helposti takaisin syömään lounasta ennen klo 13. [caption id=“” align=“alignright” width=“120”] Varasto[/caption] Itse otin mukaan kotimaasta kaikki varusteet, ja niitä oli mahdollista säilyttää Tank-Ha:n varastolla, jossa ne säilyivät turvassa, eikä tarvinnut raahata niitä edestakaisin. Minna vuokrasi regulaattoin ja BCD:n. Kaikissa vuokrakamoissa näytti olevan aina jotain pientä ongelmaa, vuokraregulaaattorit pulputtivat ja poreilivat aina jostakin kohtaa, jopa oppaan kamoista tuli kuplia. Meksikossa eivät pitänet kuplimista minkäänlaisena ongelmana. Itse pidän omat kamani moitteettomassa kunnossa, joten senpä vuoksi otan mieluiten ne mukaan matkoille, enkä luota vuokravehkeisiin.

Ensimmäinen sukelluspäivä, 1.7.2012

[caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Kamojen kuljetus rannalle[/caption] Ensimmäisenä sukelluspäivänä Minnalla ja minulla oli molemmilla liian vähän painoja, joka lopulta aiheutti pienimuotoisen katastrofin meille. Olin pyytänyt itselle 5 kg ja Minnalle 6 kg perustuen kokemuksiin edelliseltä yhteiseltä tropiikin sukellusmatkalta Thaimaassa 2011. Yleensä on hyvä että painotus on juuri oikea, ei liikaa muttei liian vähänkään. Liian pienillä painoilla ei pääse pinnan alle, ja liian suurella määrällä nosteen hallinta on hankalaa. Meksikossa käytetään metrijärjestelmää normaalisti, mutta sukellusvälineistö on hankittu kaikki USA:sta ja suuri osa sukelluskeskusten asiakkaista on USA:sta, joten sukelluksen yhteydessä käytetäänkin USA:n mittayksiköitä kuten paunoja, PSI:tä, jalkoja jne. Karkeasti 1 kg on noin 2 paunaa, mutta tarkkaan ottaen 5 jaq 6 kg tarkoittaa 11 ja 13.2 paunaa ja meille annettiin 10 ja 12 paunan edestä painoja, joka oli aavistuksen liian vähän. Lisäksi Minnan vuokra-BCD:ssä oli ilmeisesti paljon isompi noste kuin mitä aiemmin käytetyissä vuokraliiveissä. [caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Vaarallinen opas![/caption] Alipainotuksesta ei sinänäsä olisi pitänyt tulla mitään ongelmaa, koska yleensä pitäisi olla tilaisuus kokeilla painotusta ennen sukelluksen aloittamista ja usein sukellusoppaat pitävät mukana ylimääräisiä painoja joita voivat tarvittaessa antaa asiakkaille. Nyt kaikki meni pieleen. Sukellusoppaamme oli nuori ja kokematon, vene oli täynnä asiakkaita, ja keli oli hiukan kovempi merellä. Ensimmäinen sukelluskohde ”Tortugas” oli hiukan syvempi (20-25 metriä) ja paikalla kova virtaus sekä pinnalla että pohjalla. Oppaalla oli kova kiire saada kaikki veteen ja pohjalle samaan aikaan että virta ei hajottaisi ryhmää. Näin ollen ei jäänyt yhtään aikaa kokeilla painotusta. Muut asiakkaat ryhmästä pääsivät heti pinnan alle ja pian pohjalle, jonne näkyi pinnalta hyvin. Itse pääsin juuri ja juuri pinnan alle, mutta Minnalla oli suuria vaikeuksia päästä alas ja lisäksi hänellä oli hankaluuksia korvien paineentasauksen kanssa. Opas hermostui odottamaan meitä ja tuli kiskomaan väkisin Minnaa alas. Ilmeisesti oppaalla ei ollut ylimääräisiä painoja tarjolla. Minna yritti estellä opasta ja osoitteli korvia, mutta opas vain kiskoi väkisin alas. Tästä aiheutui Minnan korvaan barotrauma, eli välikorvan painevaurio (ks. http://www.medioxygen.fi/sukellustapaturmat), mutta pohjalla sitä ei huomannut vaan vasta nousun jälkeen veneessä. Alas mennessä tuntui korvassa kipua, joka kuitenkin meni ohi. Ketään ei koskaan saa väkisin kiskoa alaspäin juuri sen takia että korvat voivat hajota. Koska meillä oli hiukan liian vähän painoja, meillä oli koko sukelluksen ajan vaikeuksia pysyä pohjan tuntumassa, kun virtaus oli paikoitellen vielä hiukan nostava. Sukelluksen lopulla emme pystyneet yhdessä tekemään koko turvapysähdystä kunnolla loppuun koska ilman vähentyessä lähellä pintaa noste vain kasvaa. Tämä oli vauhdikas virtasukellus, jolla näimme paljon merikilpikonnia pohjalla. Yritin napsia muutaman kuvan Canon Ixus kameralla, mutta pidin koko ajan Minnaa kädestä ja keskityin sukeltamiseen Minnan kanssa. Olin raahannut veneeseen asti mukaan isommankin kameran, mutta huomasin jo veneen kannella että sen ottaminen mukaan tällä kertaa oli huono idea.

Ensimmäisen sukelluksen kuvat:

[caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Tank Han vene[/caption]

Kun pääsimme veneeseen Minnalla oli huono olo ja huimausta korvan vuoksi, joka hetken lepäämisen jälkeen kuitenkin helpotti. Arvelimme kuitenkin että seuraavaa sukellusta voisi silti yrittää, koska opas lupasi että se olisi matala ja helppo ja teimme selväksi että Minnalla on korvan kanssa paineentasausonglemia ja että alas täytyy mennä hitaasti ja rauhallisesti. Saimme lisää painoja ja nyt meillä oli minulla 12 ja Minnalla 14 paunaa, joka osoittautui juuri sopivaksi määräksi. Ensimmäisellä sukelluksella Minnan vuokraregulaattori pulputti pientä kuplavanaa okton juurelta, joten pyysin Minnalle toista laitetta tilalle ja veneestä löytyikin varalla ollut toinen regulaattori. Huomasin toisella sukelluksella että se vuosi aivan samalla tavalla.

Toiselle sukellukselle lähdimme niin, että pidin Minna molemmin käsin, ja laskuduimme tosi hitaasti ja rauhallisesti yhdessä, ja opas seurasi vierestä. Nyt laskeutuminen sujui täysin ongelmitta ja Minna sai korvien paineet tasattua hyvin. Tämä sukellus oli matalalle ”Brracudas riutalle, jossa oli hiekkapohja 10-8 metrissä ja siitä nouseva matala riutta 5 metriin. Riutta jakaantui sormimaisiin muodostelmiin, ja sormien välissä ei ollut mitään virtausta, sormien päissä aavistuksen pientä virtausta pohjoiseen. Riutassa oli jokunen kolo ja lippa. Tämä oli erittäin rauhallinen ja helppo sukellus, ja jälkeenpäin ajatellen olisi sopinut paljon paremmin meille ensimmäiseksi sukellukseksi.

2.7.2012 Ianin toinen sukelluspäivä

Meillä oli alunperin tarkoitus sukeltaa Minnan kanssa yhdessä koko matkan ajan, mutta 2.7. aamulla Minnan vasen korva oli kuuro ja siinä kuului tinnitus. Päätimme soittaa aamupalan aikana DAN Europen hätänumeroon ja kysyä neuvoa, sillä meillä oli molemmilla DAN Europen sukellusvakuutus. Saimme pian yhteyden sukelluslääkäriin, joka puhelinkonsultoinnin aikana oli sitä mieltä että Minnan vasemmassa korvassa on bartrauma, ja hän suositteli että sillä ei sukelletaisi muutamaan viikkoon. Yleensä välikorvan barotrauma paranee itsestään muutamassa päivässä jos se on lievä ja pahemmassakin tapauksessa muutamassa viikossa. Päätimme että Minna jättää toisen sukelluspäivän väliin. Menimme yhdessä Tank-Han konttorille, jossa selostimme tilanteen. Tank-Han omistaja oli hyvin pahoillaan oppaan toiminnasta ja neuvoi meitä menemään parin korttelin päässä sijaitsevalle painekammiolle, jossa päivysti sukelluslääkäri. Menimmekin sinne sitten yhdessä iltapäiväällä. Edellisen päivän opasta emme nähneet koskaan enää tämän tapauksen jälkeen. Toisen päivän sukellukselle lähti vain minä ja toinen asiakas USA:lainen mies, ja uusi opas Ivan Rodriguez. Ivan toimi jatkossakin oppanamme kaikilla sukelluksilla, ja oli erittäin kokenut ja pätevän oloinen. Koska nyt sukelsimme kolmistaan, eikä minun tarvinnut huolehtia Minnasta, saatoin ottaa ison järjestelmäkamerani mukaan ja keskittyä kunnolla kuvaamiseen. Ensimmäinen sukellus oli syvemmälle ”Islote” riutalle, 24-28 metrissä. Hiekkapohjalta nousi metrin parin korkuisia korallikekoja, paljon kovaa ja pehmeää korallia, tynnyrisieniä, pieniä kaloja ja jokunen merkikilpikonna. Ison kameran salamoilla korallinen värit sai kuvissa näyttämään hienolta, mutta ilman valoa pohjalla näytti siniharmaalta. Virtausta oli aivan lievästi, mutta sitä vastaan oli helppo uida, menimme kuitenkin virran mukana pohjoiseen päin. Playa Del Carmenilla virtaus on melkein aina pohjoiseen päin. Playa Del Carmenilla ei näyttänyt olevan kovin tavallista sukeltaa Nitroksilla, enkä käyttänyt koko matkan aikana sitä, sitä olisi saanut lisämaksulla etukäteen tilaamalla. Kun näin syvällä sukeltaa pelkällä ilmalla, niin pohja-aika jää melko lyhyeksi ja näin Islotellakin piti lähteä nousuun alle puolen tunnin jälkeen.

Toinen sukellus oli sama kuin edellisenä päivänä, eli Barracudas. Tällä kertaa sain isolla kameralla vain paljon parempia kuvia ja näimme merihevosen, isoja grouperiparvia, kilpikonnia ja mureenoja. Ivan osasi hyvin näyttää kiinostavia juttuja, toisin kuin edellisen päivän opas. Kaikkiaan toisen päivän sukellukset sujuivat ongelmitta ja olivat ihan kivoja. Nähtävyydet eivät olleet mitään huippua, mutta täysin OK. Sanoisin että tänne ei kannata vartavasten tulla sukeltamaan juuri näiden riuttojen näkemisen takia, mutta jos tänne muuten tulee, niin sukeltamista ei kannata jättää väliinkään.

2.7. Barotrauman hoito

[caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Sukelluslääkärillä[/caption] Kun pääsin takaisin rantaan sukellusten jälkeen, suunnistimme Minnan kanssa yhdessä Playa Del Carmenin painekammioklinikalle, joka sijaitsee 10:llä avenuella 28. Kadun kohdalla. Sillä pääsimme heti MD Renata Uriben vastaanotolle. Tohtorilla oli klinikan seinillä vaikuttavan näköinen kokoelma kehystettyjä diplomeja hyperbarisen ja sukelluslääketieteen alalta, joten uskon että hän on melko pätevä sukelluslääkäri. Hän diagnosoi vasemman korvan bartrauman hyvin nopeasti ja saimme itsekin katsoa näytöltä korvalamppuun kytketyn videokameran välityksellä miltä terve ja vaurioitunut korva näyttää. Varion saanut vasemman korvan tärykalvo oli pullistunut ulos, samea ja tulehtuneen näköinen. Samean tärykalvon läpi näki kuitenkin kuinka välikorva oli täyttynyt verisellä nesteellä. Maalikkokin näkee näin selvän eron terveen ja vaurioituneen korvan välillä. Tässä oli kuitenkin kyseessä melko voimakas barotrauma. Tohtori Uribe vakuutti että tällainenkin barotrauma paranisi itsestään muutamassa viikossa, mutta hän pystyisi kiihdyttämään paranemista lääkkeillä, niin että Minna pääsisi ehkä jo muutaman päivän päästä vielä sukeltamaan. Minna sai piikin ja reseptin lääkkeisiin. Sovimme että palamme 3 päivän päästä tarkistukäynnille. Lääkärikäynti maksoi 800 Pesoa ja lääkkeet 300 pesoa. Palasimme 3 päivän päästä tarkistukäynnille, jolloin korva ei ollut kuitenkaan vielä täysin parantunut ja oli tärykalvo edelleen hieman turvonnut. Palasimme siitä vielä 2 päivän päästä, jolloin korva näytti jo sen verran paremmalta että Minna sai luvan sukeltaa seuraavana päivänä, jolloin saatoimme sukeltaa yhdessä matkan viimeisen sukelluspäivän.

Cozumel 9.12.2012

[caption id=“” align=“alignleft” width=“120”] Matkalla Cozumeliin[/caption] Tank-Ha on ainoa sukelluskeskus Playa Del Carmenissa, jolla on luvat järjestää suoria venesukellusretkiä 20 km leveän salmen vastarannalla sijaitsevan Cozumelin saaren edustalle. Tämän vuoksi alunperin valitsin Tank Han. Muut sukelluskeskukset järjestävät Cozumelin retkiä vain siten että Cozumeliin mennään isolla lautalla ja sitten ajaen siellä venerantaan. Lauttamatka kaikkine kuljetuksineen kestää monta tuntia per suunta, joten koko retkeen menee koko päivä aamusta myöhään iltaan asti. Tank Han vene lähti suoraan Playa Del Carmenin hiekkarannalta klo 9 ja ensimmäiselle sukellukselle Cozumelin puolella päästiin jo klo 10. Toinen sukellus alkoi puoliltapäivin ja takaisin Playa Del Carmenin rantaan pääsimme klo 14. Cozumelin ja Playa Del Carmenin välinen salmi on syvimmillään 600 metriä syvä ja sen läpi keskellä on hyvin voimakas virtaus ja usein kova merenkäynti. Cozumelin rannan tuntumassa on taas tyynempää ja saaren rannasta putoaa alas syvyyksiin hieno ja melko hyväkuntoinen seinämäriutta. Playa Del Carmenin puolella riutat ovat paljon vaatimattomampi ja turismin takia vähän pilallakin ja kalaa paljon vähemmän. Cozumelin puolella näkee paljon enemmän lajeja kuin mantereen puolella, ja jos haluaa keskittyä pelkästään riuttasukeltamiseen, kannattaakin mennä suoraan Cozumeliin ja pysyä siellä. Aivan rannan tuntumassa on hiekkapohjainen tasanne jonka pohja on 10-15 metrissä. Eteläpäässä on paljon korallikekoja ja muodostelmia. Tasanteen reunalta alkaa 45-60 asteen kulmassa laskeutuva jyrkänne, joka on kokonaan korallien peitossa. Siellä sitä kutsutaan seinämäksi, mutta esim. Punaisella Merellä seinämät ovat pystysuoria ja tällaista kutsuttaisiin rinteeksi. Otin tietenkin mukaan ison kamerani, joka herätti veneessä suurta huomiota. Ilmeisesti sielläpäin ei usein nähdä sellaisia isoja kamerasettejä. Ensimmäisellä sukelluksella kamera alkoi epäonnekseni reistailemaan tavalla jota se ei ole koskaan ennen tehnyt. Jossain 20 metrissä kameran käyttöliittymä jumittui aivan totaalisesti eikä kamera suostunut ottamaan yhtään kuvia. Aikani rämppäämällä säätönappuloita, huomasin että se suoistuu ottamaan kuvia automaattitilassa, mutta missään käsisäätötilassa ei. Tämä viittasi siihen että joku vedenalaiskotelon nappula oli paineen takia jumissa. Niinpä yritiin sitten ottaa automaattivalotuksella kuvia, mutta valitettavasti noissa valaistusolosuhteissa automaatti valottaa aika tavalla pieleen, joten suuri osa kuvista oli melko kehnoja. Turvapysähdyksen aikana 5 metrissä kamera alkoi taas toimia normaalisti. Tällä sukelluksella menimme isossa ryhmässä ja lopetimme kun ensimmäisellä ryhmästä alkoi ilma käymään vähiin. Pinnalle päästyä yritin saada selville mikä kameraan oli tullut, mutta en keksinyt mitään varmaa syytä. Kamera ei ole koskaan sen jälkeen tehnyt samaa temppua uudestaan, enkä ole vieläkään keksinyt minkä nappulan jumittuminen saisi moisen vikatilanteen aikaan. Toisella sukelluksella kamera toimi täysin normaalisti. Valitettavasti tämä pohjoisemmassa sijainnut kohta riuttaa ei ollut yhtä hieno kuin ensimmäisellä sukelluksellä käyty eteläisempi osa. Pinta aika sukellusten välissä oli ollut alle tunnin ja ensimmäinen sukellus oli 24 metriin. Niinpä toisella sukelluksella loppui tietokoneen no-deco aika hyvin pian kun suurimman osan ajasta vedimme 20 metrissä, tankissa olisi ilma riittänyt paljon pitempäänkin sukellukseen. Kaikkiaan Cozumelin reissu oli kuitenkin hieno kokemus ja ainakin nämä riutat kannattaa käydä katsomassa jos noille nurkille eksyy. Sanoisin kuitenkin että pelkästään sukeltamisen takia ei tänne kannta tulla. Esim. Egyptin Punainen Meri on paljon parempi valinta siihen. Toisaalta Egyptiin ei kannata mennä muuta kuin sukeltamaan kun taas Meksiossa voi tehdä ja nähdä kaikkea muutakin. Tank Han Cozumelin retki oli hyvin järjestetty ja oppaat vaikuttivat päteviltä ja katsoivat tarkkaan asiakkaiden perään.

6.7. Cenote Chac Mool

Tank-Han pakettiin kuului myös yksi Cenote eli luolasukellusretki, josta on oma artikkelinsa: Cenote Chac Mool sukellukset 6.7.2012

10.7.2012 Scuba Cariben iltapäivädyykki

[caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Scuba Caribe[/caption] Hotellimme RIU Yucatanin rannalla toimii Scuba Cariben toimipiste, joka järjestää kaikenlaista vesiurheilua kuten myös laitesukellusta. Päätin kokeilla miten firman palvelut toimivat yhtenä iltapäivänä kun Minna ei vielä päässyt sukeltamaan. Scuba Cariben etuna oli tietty se että veneet lähtivät suoraan hotellin hiekkarannasta. Mutta jo kaukaa näki että asiakaskunta on pääsääntöisesti hyvin kokematonta ja harvoin sukeltavaa laatua, joten sukelluskohteet on valittu sen mukaan. Sukellukset varmaankin helppoja ja lyhyitä. [caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Nousu veneeseen[/caption] Tiistain iltapäivä ohjelmassa heillä oli ”Shallow Moxche” jonne lähtö klo 15. Koska olin jättänyt melkein kaikki omat varusteet Tank Han varastolle, jouduin vuokraamaan BCD:n ja regulaattorin. Oma maski, tietokone, lyhyt märkäpuku ja räpylät tulivat sentään mukaan. Luokituskortti tarkistettiin huolella ja jouduin täyttämään läjän PADI-lomakkeita ennenkuin pääsin sukeltamaan. Vuokrakamat vaikuttivat asialliselta eikä edes regulaattori vuotanut. Täälläkään ei ollut mitään laitureita rannalla, vaan hiekalle ankkuroituun veneeseen kahlattiin ja kamat kannettiin olalla. Veneet ovat aika pieniä eikä niissä ole sisätiloja, eikä vessoja. Venematka kohteille on noin 10-15 min. [caption id=“” align=“alignleft” width=“200”] Ian[/caption] Moxche oli tosiaankin helppo kohde, syvyyttä 8 metriä, erittäin valoisa ja näkyvyys 10 metriä. Oppaita oli melkein yhtä monta kuin asiakkaita, joten ainakin olo oli turvallinen kun peräänkatsojia riitti. Tällä kertaa olin pyytänyt 14 paunaa lyijyä, mutta vuokra-BCD oli paljon nosteisempi kuin omani, joten lyijyä olisi tarvinnut olla pauna lisää. Ensimmäisen puoli tuntia sinnittelin kuitenkin ilman lisäpainoa kunnes lopulta viittilöin opasta antamaan paunan lisää. Eli varmistui että oppaalla oli lisäpainoja tarjolla, kuten pitääkin olla. Meidän olisi Minnan kanssa pitänyt tehdä tällainen sukellus aivan ensimmäiseksi, jolloin olisimme välttyneet ongelmilta. Riutta oli matala ja ei niin kauhean ihmeellinen, mutta näki seillä kuitenkin kaikenlaista pientä, kuten merihevosia, mureenoita, barracudia ym. Otin kuvia pokkarikameralla luonnonvalolla, ja niistä tuli ihan menetteleviä, joskaan ei mitenkään yhtä hienoja kuin mitä järkkärillä olisi saanut. Sukellus kesti vajaan tunnin kunnes joltain ryhmässä kävi ilma vähiin. Itsellä olisi riittänyt ilmaa paljon pidempäänkin, mutta tunnissa tuo riutta oli kumminkin jo nähty. Sukellus oli oikein rento ja leppoisa. Yhden tankin sukellus kustansi $49 USD ja kamojen vuokra $18 USD. Jos varaa ja maksaa näitä etukäteen niin voi saada 10% alennuksen. Firman varastoon voisi jättää omat sukelluskamat säilytykseen. Kaiken voi maksaa luottokortilla, mutta laskustus on Pesoissa päivän kurssin mukaan. Scuba Caribe on iso monikansallinen yritys, joka toimii kaikkialla Karibianmeren lomakohteissa isojen hotelliketjujen yhteydessä. Tarjontaan kuuluu kaikenlaiset vesiurehilulajit ja laitesukellus on vain yksi tarjonnan laji.

Viimeinen sukelluspäivä 11.7.2012

Minnan korva kesti viikon parantua siihen kuntoon, että lääkäri antoi luvan sukeltaa. Tämä jäi meille viimeiseksi sukelluspäiväksi koko reissulla, sillä ennen lentopäivää ei enää pitäisi sukeltaa. Saimme oppaaksi Ivanin ja meidän lisäksi oli vain yksi muu asiakas. Teimme kaksi sukellusta, yhden syvemmän “Green Wall”, joka on parimetrinen seinämä 20 metrissä ja matalampi “Moche deep”, joka oli parin 10 metrisen riutan yhdistelmä. Molemmat sukellukset menivät hyvin ja Minna sai tasattua paineet korviin ilman ongelmia. Vasemman korvan kuulo ei tosin ollut palautunut vielä ennalleen, mutta nämä sukellukset eivät tilannetta muuttaneet mitenkään.

Valokuvat, videot

Matkalla otin vedenalaiskuvia ja videoita sekä Canon Ixus 980is pokkarikameralla että isolla Canon 7D järjestelmäkameralla. Kaikki sukellukseen liittyvät valokuvat löytyvät kokelmasta: http://photos.leiman.fi/mexico-2012. Kuvat on jaettu galleroihin:

Videoiden ediotinti on kesken.