Phi-Phi saaren sukellusreissu

Chalong Sea Sportin tuk-tukki tuli hakemaan hotellin edestä 25.11.2006 täsmällisesti niinkuin oli sovittu, noin klo 7, muut sukeltajat poimittiin mukaan kukin omista hotelleistaan ja meidät vietiin CSS:n toimistolle Chalongiin. Siellä maksettiin reissu Sadulle ja kamoja vuokranneet saivat varusteensa. Itselläni oli ihan kaikki releet mukana, joten en tarvinnut mitään. Seuraavaksi meidät vietiin Chalongin sataman laiturille (Chalong Pier), joka on muuten erittäin pitkä pätkä laituria ja ulottuu kauaksi Chalongin lahtea. Tämä on ainoa huvivenesatama Phuketissa, mutta erittäin suuri sellainen. Laiturin toiseen päähän vietiin omalla bussilla ja kamat tuotiin perästä pienellä kuorma-autolla. Sitten siirtyminen päiväveneeseen, joka lähti laiturista noin klo 8.

Päivävene oli aika tyypillinen Phuketin tapaan, eli veneen sisäpuolella sukelluskansi jossa kaikki pullot ja sukellusvarusteet, ja yläpuolella kankaalla katettu yläkansi, jossa chillaillaan, syödään ja pieni kattamaton pätkä auringonottoon. Veneessä oma kompura pullojen täyttöön ja 12 litran alupullot INT-liitännällä. Veneen takana taso josta sukeltaja pääsee jättiloikalla veteen ja tikkaita pitkin takaisin veteen. Kaikki asiakkaat olivat Suomalaisia, samoin oppaat, joten briiffaukset olivat suomeksi.

Matka Phi-Phille kesti parisen tuntia ja ensimmäinen sukellus “Ko Bida Nai”:lla alkoi vasta klo 11:38. Sitä ennen toki briiffaus. Itse sukelsin kahden muun Suomalaisen asiakkaan ja oppaan kanssa. Opas (DM Ville) oli nuori kundi, mutta piti kyllä tarkkaa huolta kaikista. Itse olin joukon kokemattomin.

Ensimmäinen sukellus ikinä trooppisessa lämpimässä vedessä kaikkien niiden värikkäiden korallien ja kalojen keskellä oli mykistävä kokemus. Valitettavasti ilmankulutus itsellä oli myös mykistävää luokkaa ja imaisin tuossa tuokiassa 12 litraisen alupullon tyhjäksi. Sukellusaika jäi säälittävään 37 minuuttiin ja muut tyypit olivat aivan kypsänä tästä – ymmärrän täysin. Koska opas ei tuntenut minua mitenkään, hän otti varman päälle kaiken. Onneksi veneestä löydettiin 15 litran tankki, jonka sain heti seuraavalle sukellukselle käyttöön. Söimme thai-tyyppisen lounaan, joka omasta mielestäni oli maittava joskin mausteet turhan konservatiiviesesta päästä, itse kun tykkään vahvasta. Lounas kuului reissun hintaan.

Toinen sukellus “Hin Bidah” klo 13:34, ja taas aivan mykistävää sillä kokemuksella. Jälkeenpäin muistan vain kuinka hienoa se oli, vaikka nykyään sitä ei enää pitäisi varmaan minään. Isomman 15 litraisen lekan voimalla sukellus venyi peräti 52 minuuttiin, josta olin kyllä itse tyytyväinen, mutta nyt ymmärrän ettei sekään oikein ollut muille mieleen. Tällä kertaa opas lähetti minut pintaan parini Johannan kanssa, jolla oli 12 litrainen pullo myös tyhjillään ja kolmas kokeneempi kaveri jatkoi oppaan kanssa pidempään.

Kolmas sukellus klo 16:04 “Ko Bida Nok” oli myös erittäin hieno paikka ison kiven ympäri. Tässä joutui menemään “aika” syvällä (20 m) ja vastavirtaa oli hiukan, joten nyt ei 15 litraakaan meinannut riittää. Kun omat ilmani kävivät vähiin, niin sovimme oppaan kanssa että itse nousen lähemmäs pintaa ja muut jatkavat syvemmällä. Näkyvyys oli niin hyvä että järjestely toimi hyvin. Loppuosan sukelluksesta itse asiassa vedin snorkkelilla pinnassa ja näin kun muut sukelsivat siellä syvemmällä. Itselle tuli sukellusajaksi 43 min. Nykyään (vuonna 2011, yli 300 sukelluksen kokemuksella) vetäisin tuollaisen dyykin 12 litran pullolla kevyesti yli tuntiin, joka on tyyppillinen maksimiaika tällaisilla päivävenesukelluksilla. Tein kaikki dyykit 7 mm pitkällä märkkärillä, joka ehkä oli turhan kuuma 30 asteiseen veteen.

Neljäs dyykki olikin jo yösukellus, paluumatkan varrella, “Koh Doc Mai” klo 19. Yösukellus tehtiin tarkoituksella melko matalalla ja sukellusajaksi sovittiin 30 min, eli ilma ei varmasti loppuisi kesken. Tämä oli minulle ensimmäinen “varsinainen yösukellus”, vaikkakin olin Suomessa tehnyt kyllä jotakin dyykkejä yösukellukseen verrattavissa olosuhteissa, siis sukelluksia joissa pinnalla oli päivänvalo, mutta veden alla syvemällä sysipimeää. Olin ottanut Suomesta kahdet melko hyvät sukelluslamput mukaan, joten kun oppaan muutenkin surkea tuikku totaalisesti hyytyi 10 minuutin jälkeen, pelastin ikäänkuin tilanteen ojentamalla oppaalle oman varalamppuni. Yösukellus trooppisilla vesillä oli myös mieletön kokemus.

Pääsin hotelliin takaisin tuk-tukilla vasta melko myöhään illalla, ja olin aika väsynyt elämäni pisimmästä sukelluspäivästä, enhän ollut koskaan tehnyt neljää sukellusta samana päivänä ennen. Eli nopea illallinen Patong Beachillä ja sitten nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli lähtö Similanille. Nukuin melko myöhään ja notkuin rannalla iltapäivän.