Sukelluskannelta pääsee edelleen veneen salonkiin tai portaita ylös aurinkokannelle. Veneen salonki oli reissun aikana olohuone, jossa oli sohvat ja sohvapöydät, sekä A/V systeemi 40-tuumaisella paneelinäytöllä. Aurinkokannella ylempänä oli sohvia, pöytiä, auringonottotuoleja ja poreamme (jota ei käytetty). Briiffaukset pidettiin joko salongissa tai aurinkokannella. Salongin takaa löytyi ruokailuhuone, jossa kaikki ateriat tarjottiin ja syötiin. Reissun hintaan kuului täysi ylläpito aterioineen ja juomineen. Aterioita tarjottiin: aamiainen ekan dyykin jälkeen, lounas tokan dyykin jälkeen, välipala kolmannen jälkeen ja illallinen iltadyykin jälkeen. Olutta ja viiniä oli tarjolla eri maksua vastaan, joskin käytäntö oli että alkoholin nauttimisen jälkeen oli sen päivän dyykit sitten siinä.

Heti laivalle saavuttua oli ”venebriefing”, jossa kerrottiin veneessä toimimisen käytännöistä ja säännöistä, jonka jälkeen porukka singahti jo kasaamaan sukellusvälineitään. Ihan tulopäivän ei päästy sentään sukeltamaan, vaan nukuimme yön yli veneessa satamassa, josta seuraavana aamuna 28.3. lähdettin kohti ensimmäistä ”check dive” kohdetta.

Jokaiselle oli siis sukelluskannella oma paikka, jossa omaa laitepakettia säilytettiin kasattuna koko matkan ajan. Sama pullo/t oli käyttössä koko ajan ja veneen miehisty täytti ne aina dyykin jälkeen veneen omasta kompurasta. Vakiona kuuluu 12 litran 200 bar alumiinikannu, mutta kaikki olivat tilaneet lisämaksusta isommat tölkit. Viisi (kuten minäkin) oli tilanneet tupla-12 litraset (alumiinit välisillalla), ja lopuilla on 15 litraset teräskannut. Koska meillä oli normaalia isommat kannut, oli venemiehistöllä kova homma saada kaikki pullot täytettyä dyykkien välillä. Lisäksi valitusta kuultiin kumivenekuskien selkien kipeytymisestä kun saivat kiskoa näitä normaalia painavampia paketteja ylös. Kaikki meidän porukasta oli Nitrox-luokitettuja, joten saimme aina halutessa nitikkaa pulloihin. Veneellä oli käytäntönä, että jos halusi nitikkaa pulloon, niin siinä piti olla kiinnitettynä vihreä/keltainen panta, joka kaikille Nitrox-luokitetuille siellä heti annettiin. Aina täytön jälkeen jokaisen piti analysoida oman pullonsa kaasu, jota varten oli tarjolla veneen mittari. Analyysit piti aina merkata ennen dyykkiä Nitrox-lokikirjaan, ja kuitata omalla nimmarilla merkintä.