Yleistä Malediiveista

Malediivien saaristo sijaitsee Intian valtamerellä päiväntasaajalla, Sri Lankasta 700 km lounaaseen. Sri Lankan pääkaupungista Colombosta lentää Malediivien pääkaupunki Maleen reilussa tunnissa. Jos Maleen tehtäisiin suoria lentoja Helsinki-Vantaalta, lento kestäisi Airbus A340:llä noin 10 tuntia, eli olisi hiukan lyhyempi kuin lento Thaimaan Phuketiin.

Malediivien saaristo on muodostunut kokonaisuudessaan miljoonien vuosien korallikasvustosta ja suurin osa Malediiveista on itse asiassa vedenalaista koralliriuttaa. Saariston korkein kohta on 2 metriä merenpinnan yläpuolella ja keskikorkeus 1,5 metriä. Vain murto-osa koralliriutoista kohoaa meren pinnan yläpuolelle, muodostaen hiekkasärkkiä ja kasvillisuutta kasvavia sekä asumiskelpoisia saaria. Malediivien saaristo jakaantuu 26:een atolliin ja atollit käsittävät merialueen, joka on pohjois-eteläsuunnassa 820 km pitkä ja länsi-itäsuunnassa 100 km leveä. Sijainti on pohjoisen 7. pituuspiirin ja eteläisen 1. pituuspiirin välillä, sekä itäisen 73. leveyspiirin molemmin puolin asteen verran. Aikavyöhyke on GMT+5, eli 3 tuntia Suomea edellä. Kaikkiaan saaria tunnetaan noin 1200, joista vain 200 on asuttuja. Pinnan alle jääviä ja vedenalaista elämää kuhisevia koralliriuttoja on tuhansittain, mikä tietysti tekee alueesta sukeltamisen kannalta äärettömän kiinnostavan, mutta merenkulkijoille alue on äärimmäisen haastava navigoida. Malediivien saaristo sijaitsee Intian valtamerellä merenkulun kannalta varsin keskeisellä paikalla ja se on ollut tärkeä kauttakulkupaikka merenkulkijoille ilmeisesti jo varhaiselta keskiajalta lähtien.

Malediivit on itsenäinen valtio, jota asuttaa 300 000 asukasta käsittävä alkuperäisväestö. Saarilla puhutaan Dhivehin kieltä, jota ei puhuta eikä ymmärretä missään muualla. Saarelaisten etninen alkuperä on Etelä-Intiasta ja Sri Lankasta ja saaria on asutettu noin 2000 vuoden ajan. Dhivehin kieli on Indo-Eurooppalainen ja siinä on yhtymäkohtia muinaiseen Singaleesien kieleen Eluun sekä joitakin lainasanoja sekä vaikutteita arabiasta. Dhivehiä kirjoitetaan omalla Thaana-merkistöllään. Alkujaan saarelaiset olivat ilmeisesti uskonnoltaan Buddhalaisia, mutta noin 1100-luvulta asti muslimikauppiaiden vaikutus on ollut vahva, ja saarelaiset kääntyivät Sunni-Muslimeiksi vuonna 1153. Islamin vaikutus on säilynyt vahvana kautta aikojen, joskin saarilla noudatetaan varsin vapaamielistä suuntausta Sunnilaisesta Islamista. Saaria hallittiin islamilaisena sulttaanikuntana vuodesta 1153 vuoteen 1968 asti, jolloin hallintomuoto muutettiin tasavallaksi. Britit pitivät valtiota protektoraattialueena vuodesta 1887 vuoteen 1965, mistä juontuu yleisesti hyvä englannin kielen osaaminen, brittiläistyyppinen hallintokulttuuri sekä mm. brittimalliset sähkölaitteiden pistokkeet.

Keskeinen käsite Malediivien maantiedettä on atolli, joista koko saaristo muodostuu. Sana atolli tuleekin Dhivehin kielen sanasta ”atholhu”. Atollit ovat koralliriuttojen muodostamia rengasmaisia muodostelmia, jotka nousevat valtameren syvyyksistä lähelle pintaa ja osittain pinnan päälle. Keskellä atollia on matalapohjainen merialue, jota kutsutaan laguuniksi. Atolleja löytyy vain trooppisilta merialueilta Tyyneltä ja Intian valtamereltä. Malediivit ovat maailman laajimpiin kuuluva atolliryhmittymä ja tässä suhteessa hyvin ainutlaatuinen alue. Atollit ovat muodostuneet vulkaanisista saarista eli sammuneista tulivuorista, joiden ympärille on alkanut muodostumaan korallikasvustoa, eli ns. reunariuttoja. Korallikasvustot muodostavat itselleen kalkkikivisen rungon, jolloin kerros kerrokselta rakentuu orgaanista alkuperää olevaa kalkkikivikalliota. Kun alustana toiminut tulivuori on vähitellen vajonnut tai eroosion kuluttamana kadonnut meren pinnan alle, ovat reunariuttojen korallit kasvaneet jatkuvasti kohti pintaa ja muodostaneet tuhansien ja miljoonien vuosien kasvun kuluessa atollin reunan. Atollin keskelle jääneeseen laguuniin on kasautunut hiekaksi jauhautunutta korallikiveä.

Suurimmat Malediivien atollit ovat lähes 100 km pitkiä. Atollien kalkkikivi on kasvanut nykyisin noin 2000 metrin syvyydessä sijaitsevan basalttikivisen vuorijonon päälle. Kun korallimassiivit kasvat korkeutta muutaman millimetrin vuodessa, voidaan tästä päätellä että Malediivien muodostuminen on vienyt miljoonia vuosia. Malediivien atolliryhmän ulkoreunoilta vettä löytyy siis tuhansien metriin syvyyteen. Atollien välisissä kanavissa pohja löytyy noin 100…300 metrin syvyydestä. Atollien keskellä olevien laguunien syvyys vaihtelee atolleittain 30…60 metrin väliltä. Atollien keskellä olevissa laguuneissa on myös laguunin pohjalta kohoavia saaria sekä pinnan alle jääviä riuttoja, monet näistä ovat muodoltaan ”mini-atolleja” omine mini-laguuneineen. Atollien sisälle laguuneihin pääsee veneillä reunariuttoja puhkovien kanavien kautta.

Dhivehin kielellä atolleihin johtavia kanavia kutsutaan Kanduiksi, ja Kandut ovatkin eräs luokka sukelluskohteita. Vedenalaiset riutat kuuluvat tietenkin myös tärkeiden sukelluskohteiden joukkoon ja näitä tunnetaan Dhivehin kielellä kahdenlaisia: Girit ja Thilat. Girit ovat matalia riuttoja, joiden huippu näkyy veneestä katsoen selvästi vaalean turkoosinsinisenä läikkänä meressä. Girin huippu on noin 5 metrin syvyydessä. Thilat ovat syvemmälle jääviä, noin 15…10 syvyyteen nousevia riuttoja, joita ei enää erota veneestä käsin, mutta sukeltaja näkee ne kirkkaan veden ansiosta pinnan alta helposti. Thiloja ja Girejä löytyy paitsi atollien keskeltä laguuneista, mutta myös Kandujen keskeltä. Näiden lisäksi voidaan sukeltaa atollien ulkoreunojen riuttoja, joita kutsutaan Beyruiksi, sekä tietysti atollien reunojen ja atollien sisällä laguuneissa olevien saarien rannoista alkavia riuttoja. Vielä Giriäkin korkeammalle nouseva riutta on Faru – Farun pinta jää pinnan päälle laskuveden aikaan. Saarilla on Dhivehin kielellä erilaisia nimiä sen mukaan kuinka paljon kasvillisuutta niillä on. Pienimmät saaren ovat hiekkasärkkiä, joilla on hyvin vähän matalaa kasvillisuutta, näitä kutsutaan nimellä ”Huraa”. Hiukan isompi on ”Finolhu”, jossa kasvaa joitakin kookospalmuja, ja isoimmat saarityyppi on ”Fushi”. Erityisen kiinnostavia sukelluskohteita ovat ”Madivarut”, eli paikat joihin ”Madit” eli Mantrarauskut tulevat. Lisäksi hylkykohteitakin löytyy niistä kiinostuneille.

Suomalaisen kannalta voisi sanoa että Malediiveillä on vuoden ja kellon ympäri aina sama lämpötila ilmassa ja vedessä, noin 28…31 astetta pääkaupunki Malen läheisyydessä. Vuodenaikoja ovat kaksi erilaista monsuunikautta: koillismonsuuni eli ”iruvai” marrakuusta huhtikuulle, sekä lounaismonsuuni eli ”halhangu”. Iruvain aikana sataa hyvin vähän ja tuulet ovat heikompia. Halahangun aikana kesäkuusta elokuulle asti sateita tulee enemmän ja tuulet voivat olla voimakkaita. Trooppisia myrskyjä päiväntasaajan alueella ei juuri ole, mutta Malediivien pohjoisille atolleille saattaa joskus ulottua myrskyalueiden reunoja. Lämpimintä on iruvain aikana joulukuusta huhtikuulle, joskin iruvainkin aikana voi olla hyvinkin pilvisiä päiviä.

Sukeltamiseen monsuunin suunta vaikuttaa hyvin paljon. Iruvain eli koillismonsuunin aikana merivirrat tulevat pohjoisen ja idän väliltä, jolloin vesi virtaa atollien itäpuolisista kanduista sisään, ja länsipuoleisista kanduista ulos. Itäpuolisten atollien itäreunoilla vesi on tällöin kirkkaimmillaan ja näkyvyys veden alla helposti 40 metriä. Itäpuolisten Kandujen suuaukoilla nähdään tällöin paljon haikaloja ja suurempia avomerikaloja. Läntisten atollien puolella on tällöin paljon planktonia ja näkyvyydet tästä johtuen selvästi heikompia kuin itäpuolella. Heikko näkyvyys Malediiveillä tarkoittaa ”vaivaista” 20 metriä. Länsipuolisten kandujen ulosmenoissa nähdään tällöin planktonia syöviä isoja kalalajeja, eli Mantarauskuja sekä valashaita. Merivirojen pitäisi olla heikoimmillaan helmikuusta huhtikuulle, joskin suomalainen sukeltaja ei näitäkään virtauksia heikoiksi kutsuisi. Vesi on iruvain aikana lämpimillään eli noin 28…29 astetta Male atolleilla.

Halahangun eli lounaismonsuunin alkaessa merivirrat alkavat kääntymään vastakkaiseen suuntaa ja virtaus tulee lopulta etelän ja lännen välistä. Veden lämpötila putoaa muutaman asteen 26 asteeseen. Merivirran kääntyneen suunnan vuoksi kirkkain vesi löytyykin nyt länsipuolelta atolleja, ja isommat haikalat, kotkarauskut ja tonnikalat bongataankin nyt länsipuolisten kandujen suilta. Kylmempi vesi houkuttelee paikalle esim. vasarapäähait. Vastavuoroisesti itäpuolella on paljon planktonia, huonommat näkyvyydet sekä tietenkin valashait ja mantarauskut. Halahangun aikana merivirrat voivat olla todella voimakkaita.

Malediiveillä paikallinen asutus ja turismi on pidetty tiukasti erillään toisistaan. Paikalliset asuvat omilla perinteisillä saarillaan omassa rauhassaan, ja turisteja varten on rakennettu hotellit ennestään asumattomille saarille, eli turistit viettävät enimmäkseen aikaansa omilla ”resort island” hotellisaarillaan tai vaihtoehtoisesti kiertävät saaristoa safariveneillä, jotka ovat käytännössä kelluvia hotelleja. Turistit saapuvat ja poistuvat pääkaupunki Malen vieressä olevan saaren ison lentokentän kautta. Malen lentokenttä on käytännössä kiitoradan ja terminaalin peittämä saari, ja sieltä matka jatkuu omalle lomasaarelle joko veneellä, tai pienemmällä vesitasolla lentäen. Pääkaupunki Maleen pääsee lentokentältä vesitaksilla. Male sijaitsee Pohjoisen Male-atollin eteläpäässä, ja aikalailla keskellä saariryhmää.

Vaikka atolleja onkin peräti 26, turistien lomasaaria on rakennettu näistä vain harvoihin, pääkaupunki Malea lähinnä oleville atolleille. Näitä ”turisti-atolleja” ovat: Pohjoinen ja Eteläinen Male, Ari, Vaavu, Raa, Baa, Meemu, Faafu Dhaalu. Kaukaisimmille atolleille saariryhmän pohjois- ja eteläreunoille turistit harvoin menevät. Safariveneet kiertävät myöskin lähinnä Malea olevia atolleja, tyypillisimmin Male- ja Ari-atolleja.

Atolleilla on kahdenlaiset nimet: sekä viralliset hallinnolliset nimet, sekä vanhemmat perinteiset nimet. Kartoissa näkee käytettävän molempia nimi, joskus rinnakkain.