Malediivien matka 08.02-2016 – 21.02.2016

Tein helmikuussa 2016 toisen sukellusmatkani Malediiveille. Ensimmäinen matka oli keväällä 2009. Tälläkin kertaa reissun järjestäjä toimi Hannu Kuosa. Hannu alkoi järjestämään matkaa jo loppuvuodesta 2014. Myöhästyin itse alkuperäisestä ilmoittautumisesta ja kaikki paikat menivät silloin heti, kun tarjolla oli vain 14 paikka. Mutta pääsinkin onneksi mukaan peruutuspaikalle, joka vapautui kesäkuussa 2015. Osallistujalistalla olikin hiukan vaihtuvuutta ja aina viime hetkeen asti oli peruutuksia, mutta aina joku löytyi tilalle.

Aluksena meillä oli  Werner Lau yhtiön MY Sheena, johon tosiaan mahtuu vain 14 sukeltajaa. Usein nämä livari-alukset ovat isompia ja harvemmin näin pieniä. Reittinä meillä oli harvemmin sukellettavat eteläiset atollit: Meemu-, Thaa-, Laamu-, Gaafu-Alifu.

Maanantai 25.1.2016

Pidimme ennakkopalaverin viikkoa ennen lähtöä Jorman toimistolla Kannelmäessä 25.1.2016. Melkein kaikki pääsivät paikalle, paitsi Jay ja Teemu joka oli Savonlinnasta. Kävimme läpi matkan kulkua ja järjestelyitä, ja sitten sovimme hyttijaosta.

Viikko ennen matkaa (1-8.2.2106)

Testasin omia sukelluskamojani viikko ennen lähtöä Tapiolan uima-altaalla sukellusseurani Kuplan vuorolla uppopalloilijoiden treenin seassa. Normaalisti en sukella sinkkupuollolla, joten piti kasata tuplapullojen Apeks-reguista sinkkuregusetti. Varastosta piti kaivaa myös troppikin reissuja varten hankittu Aqualung Zuma BCD, sekä pitkä 3 mm märkkäri ja umpikantaräpylät. Altaalla havaitsin, että Suunto Cobran (jota käytin painemittarina käytännössä) pikaliitin pulputti. Sehän oli jo melkein 10 vuotta vanha ja o-rengas siinä tuntui olevan ainakin kulahtanut. Muutenkin se tuntui vähän loppuun kuluneelta, joten ostin sitten kokonaan uuden pikaliittimen ja pulputus loppui siihen. Regulaattorin osat oli muuten huollettu vuosi sitten ja niissä ei ollut mitään vikaa. Otin jonkun määrän varaosia mukaan, mm. Apeksin 1- ja 2-vaiheen huoltokitit. Kaikki omat sukelluskamani toimivat moitteettomasti koko reissun alusta loppuun asti ja mitään ongelmia ei niiden kanssa ollut.

Kuvauskalustona oli tarkoitus ottaa mukaan Canon 7D kamera Ikeliten kotelossa ja kahdella Ikelite DS161 salamalla sekä GoPro Hero 4 Silver videokamera. GoProta varten olin jo edelliselle 2015 Punaisen Meren reissulle kehittänyt kiinnityssysteemin Ikeliten kamerakotelolle. Nyt parantelin sitä hiukan ja olin hommannut uuden punavärisuotimen. Lisäksi olin hommannut teleskooppikepin Goprolle, siltä varalta, että tulisi sukelluksia joille ottaisin pelkän Gopron mukaan.

Aloitin pakkaamaan jo hyvissä ajoin matkaa edeltävällä viikolla ja päädyin siihen että yksi 23 kg laukku ei kyllä millään riitä. Muutama lisäkilo olisi tarpeen. Lufthansalle kannatti ottaa ylimääräiset kilot sport-bagina, josta maksu olisi 100 Eur/suunta ja laukku saisi olla 32 kg. Mutta sitten oli tiedossa, että ilmataksi Malesta velottaisi ylipainomaksua yli 25 kg kuormasta sisältäen ilman lisämaksua vain 20 kg ison laukun ja 5 kg carry-on laukun. Kaikki siitä yli maksaisi 4 US-dollaria per kilo per suunta.

Hannu oli kysynyt kaikilta tarvetta lisäkiloille ja 2 viikkoa ennen matkaa näytti, että noin 40-50 kg tulisi kaikilta yhteensä lisäkiloja, eli jos nämä lisäkilot pakattaisiin yhteisiin kimppalaukkuihin, niin kahdella kimppalaukulla pärjättäisiin, kenelläkään ei ollut yksistään kokonaiselle omalle lisälaukulle tarvetta. Lopulta kuitenkin sähköpostikeskusteluissa päädyttiin siihen, että vain yksi kimppalaukku tarvitaan. Sovittiin että minä huolehdin siitä kimppalaukusta, Jay ja Teemu toisivat siihen omat lisäkilonsa, kultakin noin 7 kg ja jaetaan sitten kulut.

Lauantai 6.2.2016

Lauantaina 6.2.2016 oli lähtöpäivä. Lento LH849 oli lähdössä klo 14:00. Vaimoni Minna oli viemässä minut kentälle ja olin sopinut, että Hannu pääsee meidän kyydissä mennessä ja vastavuoroisesti Hannun vaimo hakee meidät sitten palatessa. Lähdettiin meiltä Tapiolasta 11:30 ja päästiin T1:lle hyvissä ajoin 11:55. Teemu ja Jay olivat jo paikalla myös, joten sitten pakkasin kimppalaukkuun heidän kamansa ja laukulle tuli painoa 21 kg. Laukkujen jättäminen kävi äkkiä ja käsimatkatavaroita ei onneksi nyt punnittu. Sitten turvatarkastuksesta läpi, ja ottamaan yksi lähtöolut lähtöportti 13 viereisestä kuppilasta, jossa olut oli kyllä törkeän kallista, 7 EUR pullo, eli jopa kalliimpaa kuin Malediiveilla. LH849 Frankfurtiin lähti hyvin aikataulussa ja saapui portille A16 15:56. Sitten oli löydettävä Malen lennon LH704 lähtöportille C15. Aikaa oli hyvin, sillä se oli lähdössä vasta 19:50. Oli tosin ensin otettava juna terminaali A:sta C:hen. Sitten passitarkastus ja uusi turvatarkastus. Tällä kertaa kaikki selvisivät passintarkastuksesta eikä kukaan eksynyt terminaalien sokkeloissa. Siivessä jossa portti C15 sijaitsi ei sitten vaan ollut hääppöisiä palveluita, löytyi kaksi pientä baaria, joista sai olutta ja makkaraa. Aika pitkän matkan taaksepäin terminaali C:n ytimessä olisi ollut valtavasti kauppoja ja ravintoloita. Mutta pari tuntia baaritiskillä meni äkkiä ja Malen lento lähti melkein aikataulussa klo 20:00. Koneessa tarjottiin illallinen klo 22 ja sitten yritettiin nukkua, edessä oli 10 tunnin lento ja saapuminen aikaisin aamulla.

Minulla oli käynyt tuuri paikan varauksessa. Sain itselleni kokonaisen kahden penkin rivin ikkunan vierestä, joten tilaa oli ruhtinaallisesti. Yritin nukkua mahdollisimman paljon, mutta mitenkään sikeästi en saanut lennolla nukuttua.

Sunnuntai 7.2.2016

Auringonnousu alkoi tuomaan valoa ikkunoista ja Malen aikaa (UTC -5) klo 7 tarjottiin aamupalaa. Kone laskeutui Malen kentälle klo 9:00. Sitten passintarkastus ja laukkujen nouto, ja ulkona oltiin 9:45. Lämpöä oli +30 ja hiki virtasi kun oli tultu suoraan kylmästä pohjolasta. Alkoholin tuominen on kielletty, joten omia juomia ei voi tuoda. Kaikki laukut läpivalaistaan.

Sitten suunnistettiin TMA:n eli Trans Maldivian Airlinesin tiskille. Malen lentokenttä on melko kompakti joten siellä ei ole helppo eksyä, kysymällä löytyy nopeasti kaikki. TMA:n tiskillä kaikki laukut punnittiin minulle tuli ylipainoa 32 kg, josta maksu 128 USD. Tämä maksettiin kuitenkin vasta TMA:n terminaalissa, jonne meidät vietiin pikkubussilla. Matkalaukut tuotiin erikseen kuorma-autolla. TMA:n terminaali on lentokenttäsaaren Hulhulen itärannalla, ja bussit vievät sinne kiitoradan ympäri kiertäen. Hulhulen saari on sen kokoinen että siihen niukasti mahtuu 3200 metrinen kiitorata, joka riittää useimpien pitkänmatkan matkustajakoneiden nousuun ja laskuun. Pitkäksi venähtävä nousu tai lasku päätyy mereen.

TMA:n terminaaliin pääsimme 10:30, ja siellä selvisi että meidät viedään Medhufushiin kahdella eri lennolla, emme mahtuneet koko porukka yhteen koneeseen kaikkine kamoinemme. TMA:lla ei ole kiinteitä aikatauluja, vaan kaikki lennot järjestellään päivittäin kysynnän mukaan. Itse pääsin aiemmalle lennolle 946, joka lähti 11:45. Omat laukut eivät kuitenkaan mahtuneet tähän koneeseen mukaan vaan ne tulivat seuraavalla koneella perässä, jolla myös loput matkalaisetkin. Sain kuitenkin kaivaa laukuista mukaan jotain pientä omalle lennolle mukaan, ja otinkin uikkarit, shortsit ja tuoreen t-paidan. Lento Meemu atollille kesti vajaan tunnin ja lentomatkalla sai ihailla atolleja korkealta ilmasta käsin. TMA:n koneet ovat De Havilland Twin Otter vesitasoja, jotka lähtevät laiturilta, kiihdyttävät meren päältä ilmaan ja laskeutuvat merelle. Matkalaukut laitetaan koneen peräosaan, ja sitten lähetään. Meteli on kaksimoottorisessa potkurikoneessa paineistamattomassa kabiinissa melko kova ja sisällä on aika ahdasta ja hikistä. Mutta kun ilmaan päästään niin tulee vähän viileämpää.

Medhufushin laiturille saavuimme 12:45, jossa toinen sukellusoppaista Tore oli vastassa. Sitten menimme saarelle sukelluskeskuksen rakennukseen täyttämään lomakkeita ja näyttämään luokituskortteja. Jos jotain sukelluskamaa haluisi vuokrata mukaan, niin ne sai tässä samalla. Itse en tarvinnut kuin lyijypainot, joita arvelin tarvitsevani 5 kg. Sain ne 4*1.2 kg limppuina, ja tämä määrä osoittautui aika hyväksi. Olin tilannut 15 litran teräspullon, kuten suurin osa matkalaisista. Tästä piti maksaa 49 USD/viikko ekstraa, sillä vakiona kuului 12 litran alupullo. Muut kaikki sukelluskamat minulla oli omasta takaa. Olin ottanut mukaan Aqualung Zuma BCD:n, APEX regusetin, umpikantaräpylät, 3 mm pitkän märkäpuvun ja reisitaskulliset sukellushousut, 2 maskia, snorkkelin, spoolin, SMB:n, puukon vyölle ja varavalon, riuttakoukun, pointterin, tietokoneen ja kompassin.

Kamerapuolella mukana oli Canon-7D Ikeliten kotelossa, kahdella DS161 salamalla sekä GoPro Hero 4 Silver. GoPron pystyin kiinnittämään Ikeliten koteloon, tai sitten keppiin itsekseen, kun havaitsin että kovimmille virtasukelluksille ei kannata Canon-7D:tä raahata ja GoProlla dyykki sujuu huomattavan paljon mukavammin.

Seuraava lento saapui 14:00, ja sain viimein omat laukkuni ja purin sieltä sukelluskamat omaan koriin, jonka miehistö vei Dhoniin. Ja loput kamat kassissa MY Sheenalle, joka oli ankkurissa lahdella. Pääsimme lopulta MY Sheenalle 15:30 ja meillä oli myöhäinen lounas klo 16 Sheenan takakannella. Alun perin oli tarkoitus tehdä jo yksi sukellus heti sunnuntaina, mutta koska TMA:n lentoihin tuhraantui niin paljon aikaa, ei tämä enää onnistunut. Otimme kaikki omat hytit haltuun ennalta sovitun hyttijaon mukaan. Hyttikaverinani oli Juha, ja olimme alimmalla kannella hytissä nro 4. Pariskunnat saivat ylimmän kannen hytit, joissa oli parivuode. Muissa hyteissä oli kerrossängyt.

Kokosin myöhäislounaan jälkeen oman sukelluslaitepaketin ja kameran. Tyhjät matkalaukut vietiin alukselta pois sukelluskeskukselle saarelle. Sukellusoppaat Tore ja Ale esittäytyivät ja pitivät briiffauksen tärkeimmistä asioista. Tore Bratland oli kotoisin Tanskasta ja toiminut alalla 8 vuotta.  Ale eli Alessandro Cugini oli puoliksi Sveitsiläinen sekä Saksalainen ja myös toiminut tällä alalla 8 vuotta. Tore ja Ale olivat olleet Werner Lau yhtiöllä jo pari vuotta töissä ja tehneet paljon risteilyjä MY Sheenalla.

Sitten meillä oli illallinen klo 19, ja miehistö esiteltiin, ja matkasta väsyneinä mentiin kaikki nukkumaan klo 21.

Maanantai 8.2

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
1 2016-02-08 7:17 Meemu Medhufushi Thila 64 28,7 13,8 546
2 2016-02-08 11:46 Meemu Boahuru Express 59 20,5 12,2 547
3 2016-02-08 15:45 Meemu Valley of the Rays 62 14,9 10,6 548

 

Maanantaina 8.2. meillä oli herätys klo 06:00 auringonnousun aikaan ja tulossa oli puolipilvinen mutta lämmin päivä. Tämä oli seuraavat kaksi viikkoa vakio aika herätykselle ja rutiinit olivat joka päivälle pitkälti samoja. Kun oli sängystä kömmitty, niin yleensä takakannella odotti aamukahvit banaanien ja aamukeksien kera. Siinä yhteydessä pidettiin aina briefing päivän ensimmäiselle sukellukselle. Tarjoilijamme Amin kiersi kysymässä miten kukin haluaa munansa aamiaiselle, tarjolla oli munakasta, munakokkeilia, munaa paistettuna tai keitettynä.

Sitten siirryttiin Dhoniin, joka odotti Sheenan kyljellä, ja lähdettiin sukelluskohteelle viimeistään 6:30. Sukelluskohteelle oli matkaa 5:stä 15:een minuuttia, jona aikana ehti pukea kaikki sukelluskamat päälle. Meillä oli kaikille koko reissun Nitrox-täytöt, ja Dhonissa olevan Coltrisubin membraanikompura tuotti melko tasaisen tarkkaan 32.0% Nitroksia. Pullot oli täytettynä aina ennen sukellukselle lähtöä ja täyttöihin meninkin aina vähän yli 2 tuntia eli koko sukellusten välinen pinta-aika. Tankit analysoitiin aina sitten että yksi kansipojista tuli analysaattorin kanssa raottamaan venttiiliä ja näytti analysaattorin lukemaa sukeltajalle, joka sitten katsoi mikä lukema tuli. Toinen kansipoika seurasi perästä ja antoi lokivihkon täytettäväksi, ja siihen kirjattiin lukema, MOD ja nimmari. O2-Lukema oli aina haarukassa 31.8 – 32.2%. Sitten kun analyysi oli tehty, niin laitettiin itse oma 1-vaihe pulloon kiinni ja avattiin pullo. Ennen veteen lähtemistä yksi oppaista teki vielä tarkistuskierroksen ja kävi kokeilemassa että kaikilla oli venttiili varmasti auki. Useimmat sukellukset tehtiin negatiivisella lähdöllä virtaan, joten suljetulla venttiilillä olisi tullut ikävä lähtö.

Maanantaina 8.2. ensimmäinen kohde oli ”Mehdufushi Thila”. Tämä oli meille tarkistussukellus, joka itselläni sujui oikein hyvin. Sovimme Juhan kanssa että olimme myös sukelluspareja. Koska testisukellus meni ihan hyvin, niin jatkoimme sukelluspareina toimimista koko loppureissun. Meillä oli molemmilla 15 litran tankit, mutta Juhalla oli jonkun verran isompi ilmankulutus, joten jotkut sukellukset piti päättää kun Juhalta kävi ilmat vähiin. Veteen menimme aina kahdessa ryhmässä. Dhonin oikealla laidalla oli sukellusopas Toren vetämä ryhmä 3 paria: Jay ja Teemu, minä ja Juha, Rupert ja Dalia. Vasemmalla laidalla Alen vetämä ryhmä: Hannu ja Vesa, Jorma ja Kaisa, Tuula ja Seija, Jukka ja Mirja. Ensimmäisenä veteen pääsi sen puolen ryhmä, jonka opas oli käynyt tarkistamassa merivirran tilanteen. Yleensä mentiin negatiivisena veteen, eli veneestä hypätessä piti päästä mahdollisimman nopeasti niin syvälle kuin mahdollista. Hyppäsin itse aina kamera sylissä veteen.

Tämä ”Mehdufushi Thila” oli ihan nätti thila, jolla ei ollut nyt juurikan virtausta, joten se oli helppo kiertää rauhallisesti. Omat kamani ja kamerat toimivat hyvin, joskin Juha meni useamman kerran omia menojaan kun jäin kuvailemaan, mutta näkyvyys oli hyvä eikä siellä hukattu toisia. Saatiin 64 minuuttinen sukellus ja käytiin 28 metrissä. Pinnalle tultiin aina jonkun nousupoijua käyttäen tai joskus oppaan perässä ilman poijua. Itse tykkäsin ampua poijun aika usein pintaan, kun se kädessä oli niin helppoa pitää 5 metrin turvapysähdyksen syvyys vakiona. Sitten pinnalla piti saada Dhonin miehistön huomio, että tulisivat noutamaan. Joskus porukka hajaantui virtojen viemänä laajalle, ja Dhoni sai käydä monesta paikasta hakemassa sukeltajia. Kun Dhoni tuli omalle kohdalle, niin piti uida kyljellä olevalle köydelle, ja sitten yksi kerrallaan tikkaita ylös. Näitä tikkaita ei voinut nousta räpylät jalassa, vaan räpylät piti ensin riisua ja antaa kansimiehelle, ja sitä ennen muut kamat kuten nousupoiju ja kamera. Ja sitten suoraan omalle paikalle, ja setti selästä. Dhonin takakannella oli makeaa vettä antava suihku. Vessaa ei ollut.

Aamun ensimmäiseltä sukellukselta mentiin aina suoraan aamiaiselle, joka yleensä oli klo 09:00, ja melkein aina tarjoiltuna takakannella, paitsi parina sateisena päivänä. Aamiaiseen kuului kahvi/tee, tuoremehua, vettä, muroja/mysliä maidolla, chapatti-ohukaisia, tonnikalamössöä, munia, paahtoleipää, voita, juustoa, marmeladeja. Itse jäin hiukan kaipaamaan jugurttia ja lihaleikkeleitä, kinkkua ja pekonia, mutta kyllähän tuollakin pärjäsi. Kahvi oli murokahvia, ja kunnon kahvia jäi tietty kaipaamaan, mutta kahden viikon murokahvidieetin jälkeen osaa sitten taas arvostaa kunnon kahvia. Aamiaisien lopuksi tarjoilijamme Amin toi kuitattavaksi kullekin edellisen päivän juomalaskun. Oluet, limut, viini ja muut alkoholit olivat erikseen veloitettavia. Koko juomalasku maksettiin vasta reissun lopulla.

Ainoastaan vettä sai juoda ilmaiseksi. Makea vesi tuotettiin aluksen omalla desalinointilaitteella. Eli suihkujen ja vessojen vesi ja juoma-automaatista saatava juomavesi. Juomavettä varten jokaiselle oli annettu oma muovipuollo, jota sitten täytettiin automaatista. Lisäksi sai teetä ja murukahvia ilmaiseksi. Kahvi oli tosiaan murukahvia, ja edes suodatinkahvia ei ollut, espressosta nyt puhumattakaan. Oluet ja limut maksoivat 5 dollaria pullo, viinipullo 25 dollaria.

Aamiaisen jälkeen oli hetki aika levätä ennen seuraavaa sukellusta, jonka briefing pidettiin yleensä etukannalla noin klo 10:30 – 11:00. Oppaat ilmoittivat aamupalalla koska briefing tulisi olemaan ja 10 min ennen tuli muistutus. Suomalaisina olimme kaikki tottuneet säntillisiin aikatauluihin ja oppaat ihmettelivätkin kuinka kaikki olivat (melkein) aina ajoissa paikalla. Näin ei yleensä kuulemma käynyt.

Maanantaina 8.2. toisen sukelluksen briefing oli klo 11:00 aurinkoisessa säässä. Kohteena ”Boahura Express” kanava. Tässä oli tarkoitus harjoitella ”negative entry”:ä, joilla kaikki kanavasukellukset tultaisiin tekemään. Oppaat kertoivat että tällä reitillämme oleellisimmat sukelluskohteet ovat kaikki ”Kanduja” eli kanavia, joilla tarvitaan aivan erityinen sukellustekniikka. Tätä käytiin erillisessä briefingissä seikkaperäisesti läpi. Kanavien eteen piti hypätä veneestä negatiivisena eli BCD tyhjänä suoraan veden alle ja pyrkiä mahdollisimman nopeasti syvälle 20-30 metriin. Alas mennessä etsitään sellainen asento että virta painaa alas ja suoraan kanavan seinämään kiinni. Virran suunnasta riippuen voidaan joko pudottautua seinämään kiinni ja jäädä siihen kädellä kiinni pitäen tai riuttakoukulla roikkumaan. Noin 32-33 metrissä oli yleensä paras paikka virran kannalta. Vaihtoehtoisesti kun virta on seinämän suuntainen, niin annetaan virran viedä 33-25 metrin syvyydellä ja pysytellään sen verran irti seinämästä ettei osu koralleihin. Seinämällä ja erityisesti kanavien kulmilla ja suuaukoilla on mahdollisuus nähdä mm. petokaloja kuten haikaloja, barrakudia, tonnikaloja, Napoleon Wrasseja, Jack-parvia, toisinaan erilaisia rauskuja, ja valtavia kalaparvia erilaista pienempää kalaa. Siinä tapauksessa että merivirta on kanavassa sisäänpäin ja on niin kova ja että voi jäädä vain kanavan suulle roikkumaan virtakoukulla noin 30 metriin, niin syvällä kannattaa olla niin pitkään kunnes suoranousuaika tietokoneesta loppuu, eli noin 20 minuuttia. Sitten voi hivuttautua ylemmäs kanavasuun rinnettä tai yrittää hivuttautua kanavan kulmalle. Jos virta on kovin voimakas, niin tämä on kyllä hankalaa. Yleensä päätyy vain virran viemäksi ja sitten viiletetään vauhdilla pitkin kanavan pohjaa. Oikein äkäisissä paikoissa voi joutua pesukonevirtauksiin, joissa virta vie ylös ja alas ja nosteenhallinta on haasteellista. Lopuksi sitten tehdään turvapysähdys kanavan keskellä, ja ammutaan pintapoiju ylös ja mennään pintaan odottamaan Dhonia noutamaan.

”Boahura Express” oli kuitenkin tarkoituksella valittu helppo tapaus, jossa virta ei vielä ollut kummoinen. Itse kävin vain 20 metrissä ja sukellusaikaa tuli 60 min, eikä ison Canon-7D kameran kanssa ollut ongelmia. Negatiivinen veteenmeno toisin meni oman vasemman korvani kannalta huonosti ja paineentasaus ilmeisesti vähän rikkoi sitä. Niinpä se kiukutteli monta päivää, mutta sain sen lopulta kuntoon kun tiputtelin joka sukelluksen jälkeen siihen Otiborinia ja yhdeltä reissulaiselta lainattua antibiottista korvatippaa (Locacorten + Vioform). Korvaongelmia oli todella monella, jopa sukellusoppailla, ja lopulta Jay sai pahan korvatulehduksen ja joutui jättämään loput reissun sukelluksista väliin ja turvautumaan lääkärin apuun.

Päivän toisen sukelluksen jälkeen meillä oli aina lounas noin klo 12-13 aikaan, myöskin aurinkoisen päivän tarjottuna takakannella, jonne mahtui juuri 14 henkeä syömään pöydän ääreen. Oppaat eivät valitettavasti mahtuneen ja joutuvat syömään keskenään sisällä salongissa. Miehistö söi omia aikojaan keskenään ja varmaan eri ruokia kuin me. Lounaaksi oli yleensä salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikoita, kaalia, erilaisia vihanneksia, riisiä, nuudelia, perunaa, jotain lihaa kuten kanaa, nautaa, lammasta, makkaraa ja joskus kalaa, ja aika vahvaa currya. Takakannelle eri ruokalajit tarjottiin vadeilta, jotka laitettiin kiertämään ympäri pöytää. Lämpimän ruoan jälkeen tarjoiltiin aina jotain jälkiruokaa, kuten kakkua tai hedelmiä. Lisäksi Amin oppi tuomaan meille myös kahvit jälkiruoan päätteeksi. Lounaan jälkeen oli taas hetki aikaa levätä ennen päivän kolmatta ja viimeistä sukellusta.

Maanantaina 8.2. kolmannen sukelluksen briefing oli klo 15:15 ja kohde oli ”Valley of the Rays”. Tämä on kanava Meemu-atollin lounaispäässä, josta tämän monsuunin aikana yleensä virtaa atollista ulos paljon planktonia, joka houkuttelee rauskut paikalle. Näkyvyys on runsaan planktonin vuoksi aika ”huono” eli 15-20 metriä, mutta tämä on kärsittävä jos niitä rauskuja haluaa nähdä. Tällä kertaa näimme vain piikki- ja kotkarauskuja sekä mobuloita. Virtaus oli heikko ulospäin ja tämä oli helppo ja rauhallinen sukellus. Syvyyttä 15 metriä ja sukellusaika 62 min. Mantoja emme nyt nähneet, mutta muita rauskuja kylläkin.

Päivän kolmannen sukelluksen jälkeen meillä oli aina iltapäiväkahvit etukannella noin klo 17. Amin tarjoili meille kahvia, joskus kakkua, tai vain keksiä ja banaaneja. Usein tuli kahvin päälle tilattua dekokaljaa, jota oli mukava nauttia aurinkoisella kannella hyvän sukelluspäivän päätteeksi. Aurinko laski noin 18:20 aikaan ja pimeää tuli hieman ennen klo 19.

Illallista meille tarjottiin yleensä klo 19 maissa takakannella kun oli hyvä keli ulkona tai salongissa huonommalla kelillä. Illallisen ruoka oli aika samantapaista kuin lounaalla, mutta lihaa ja kalaa oli hiukan enemmän. Joskus meillä oli tonnikala-sashimia myös. Jälkiruoka oli astetta juhlavampaa kuin lounaalla ja aika usein oli jäätelöä.

Nukkumaan mentiin yleensä klo 21-22 maissa, kun herätys oli joka aamu klo 6.

Tiistai 9.2

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
4 2016-02-09 7:06 Meemu Valley of the Rays 62 14,5 11,1 549
5 2016-02-09 11:03 Thaa Beauty and the beast 47 32,1 20,3 550
6 2016-02-09 15:01 Thaa No name kandu 48 23,7 15,5 551

 

Tiistai 9.2. ensimmäinen sukellus oli uusinta ”Valley of the Rays” kanavaan, toiveena nähdä Manta-rauskuja. Virtaus oli tällä kertaa sisäänpäin, joten hypättiin veteen kanavan suulta, mutta se oli aika mieto. Mantoja ei vieläkään nähty mutta muita rauskuja kylläkin. Tämä oli edelleen hyvin helppo ja rauhallinen reilu tunnin sukellus.

Heti tämän jälkeen Sheena alkoi ajamaan seuraavalle Thaa atollille, jonka luoteiskulmalle saavuttiin hyvässä kelissä ja rauhallinen atollien välisen kanavan ylityksen jälkeen 10:30. Heti sinne saavuttua pidettiin briefing ja seuraava kohde oli ”Beaty and the Beast” kanava. Aina näihin kanaviin sukellettaessa yksi oppaista kävi ensin tekemässä merivirtatarkistuksen, eli hyppäsi yksin veteen ja sukelsi katsomaan minne virta vie ja minkälainen se on. Palattuaan opas piti nopean viime hetken briiffauksen ja sukellussuunnitelmaa tarkistettiin tilanteen mukaiseksi. Normaalisti virta oli kanavista sisäänpäin ja usein idän suunnasta länteen, jolloin hypättiin veteen atollireunan itäpuoleiselle seinämälle, ja sitten tartuttiin suuaukon itäreunaan, ja lopulta tultiin itäkulmaa ylös. Joskus virta oli lännestä jolloin hypättiin länsireunalla. Oli joitakin tapauksia että virtaus kanavasta sisään oli hyvin heikko, jolloin saattoi ylittää koko kanavan suun päästä päähän. Harvemmin oli ulospäin virtaus, jolloin hypättiin kanavan puolelta veteen ja sitten tartuttiin kulmasta kiinni ja mentiin lopulta seinämää pitkin varoen joutumasta ulos valtameren puolelle.

Nyt oli ”Beaty and the Beast” kanavalla virta sisään idästä ja ”Maledivian Medium” eli aika häijy. Olin erehtynyt ottamaan iso Canon-7D:n salamavarsineen ja siinä virrassa sen käsittely oli aika tukalaa. Jouduin käyttämään riuttakoukkua ihan tosissaan ja kuvaamisesta ei tullut yhtään mitään. Nähtiin me toki muutama hai kaartelemassa sillä kanavan reunalla 32 metrissä. Yleensä nämä olivat Grey Reef Sharkeja, Whitetippejä ja Silvertippejä. Nyt palautui mieleen myös Apeks-regulaattorin huono ominaisuus: jos sen kääntää uloshengityksen viikset virran suuntaan, niin virta saattaa puskea vedet suuhun kun hengittää sisään. Eli Apeksia ei pidä hengittää silloin kun merivirta pääsee puskemaan viiksistä sisään. Hengittäessä pitää kääntää regu suoraan kohti virtaa, tai suojata kädellä virran puolella olevaa viikseä, eikä missään tapauksessa pidä hengittää viiksi virran suunnassa. Muuten joutuu tovin köhimään keuhkoista vettä ja tyhjentämään suukappaleen pakkosyötöllä. Tuntuu muuten aika inhottavalta 30 metrissä imeä merivettä ilman sijaan. Apeksi ei siis ole kaikkein paras virtasukellusregulaattori. Muuten se oli tälläkin reissulla tosi luotettava ja kevyt hengittää. Kokeilin parini Juhan Mares regua, ja siinä oli jokin vika, sillä se oli aivan tajuttoman raskas hengittää. Juha siirtyikin käyttämään toista annostajaa (oktoa), koska ei tuolla pääannostajalla oikeasti voinut syvällä hengittää kunnolla. Ja ressun lopulla se Maresin ykkösvaihe pamahti rikki.

Nyt killuimme siellä 32 metrissä kunnes omasta Suunnosta loppui suoranousuaika. Ilmaa olisi ollut vielä runsaasti. Oppaiden ScubaPro koneet eivät olleet niin konservatiivisia kuin Suunto, joten niillä olisi voinut olla pidempäänkin. Oppaat sanoivatkin että Suunnot on huonoja koneita eikä niillä voi sukeltaa kun ne on aivan liian konservatiivisia. Nyt kun päästi riuttakoukusta, niin sitten lähdettiin ja vauhdilla kohti kanavaa. Nyt tästä tuli 47 minuuttinen sukellus maksimisyvyydellä 31.7 m. Päätin että tällaiseen virtaan en enää isolla kameralla lähde, vaan GoPro saa luvan riittää.

Heti veneelle päästyä oli lounas 12:15. Tiistaina 9.2. kolmannen sukelluksen briefing oli klo 14:30 ja kohde oli ”No name kandu”, eli nimetön kanava. Se oli toisella puolella saarta kuin edellinen kohde, eli samanlainen virtaus oli odotettavissa. Nyt otin siis mukaan pelkän GoPro kameran käsikepillä. Irroitin myös makrolinssilisäkkeen, jolloin GoProssa oli pelkkä sinisen veden punafiltteri päällä. Makrolisäke osoittautui tarpeettomaksi ja turhaksi näillä sukelluksilla joten se jäi koko loppureissun ajaksi pois. Hyppäsimme taas negatiivisena kanavan länsinurkalle ja virta oli ihan kohtuullinen. Tartuimme riuttakoukuilla kanavan kulmalle, joka oli vähän matalammalla kuin yleensä, eli 23 metrissä. Nähtiin kulmalla whitetippejä, isoja Napoleoneja ja tonnikaloja. Kun Juhalla kävi ilmat vähiin, niin päästettiin koukuista ja mentiin kanavaan ja turvapysähdyksen kautta pintaan ja sitten dhonin kyytiin. Pieni episodi sattui kun porukkaa alettiin keräämään vedestä. Hannu ja Vesa olivat ajautuneet riutan päälle, joka tulee lähes pintaan. Dhoni ei voinut tulla heitä lähelle koska muuten se olisi virran puskemana mennyt kiville. Toisaalta sukeltajan ei ole helppoa uida pois vastavirtaan. Yksi oppaista joutui uimaan heille pitkän köyden, jolla heidät sitten pelastettiin riutan päältä. Hannun pintapoiju pääsi karkuun ja virta vei sen kauas riutan päälle, jonne se jäi.

Kolmannen sukelluksen jälkeen oli iltapäiväkahvit etukannella ja Sheena lähti ajamaan etelään kohti Dhiagimiliä. Illallinen klo 19 ja nukkumaan 21:30. Nukkumaan mennessä ja koko yön vasen korva tuntui kipeältä ja korvakäytävä oli selvästi vähän tulehtunut. Ankkuripaikalla oli kuulemma joskus mahdollista nähdä valashaita, ja veneen perälle viritettiin voimakas lamppu, jonka tarkoitus oli houkutella pikkukalaa ja planktonia, joka sitten houkuttelee valashait paikalle. Joku miehistöstä piti vahtia yön ja meidät tultaisiin herättämään jos valashai näyttäytyisi. Mutta ei sinä yönä nähty valashaita.

Keskiviikko 10.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
7 2016-02-10 6:53 Thaa Dhiagimili outside 54 28,8 19,7 552
8 2016-02-10 11:04 Laamu Jackfish Channel 43 31,0 20,7 553
9 2016-02-10 14:59 Laamu Dolphin Channel 45 29,3 21,0 554

 

Normaali herätys klo 6 ja heti kahville. Briiffaus 6:10 ja aamun kohde oli ” Dhiagimili outside”. Nyt ei ollut mikään hurja virtaus ja annettiin virran viedä riutan ulkoseinämää ja pysähdyttiin kulmalle ja sitten kanavaa sisään. Pelkkä GoPro mukana. Näimme taas haikaloja, purjekaloja ja seinämällä paljon pientä kalaa ja mureenan. Aamiainen heti sukelluksen jälkeen takakannella ja Sheena lähti ylittämään isoa kanavaa Thaa atollilta Laamua kohden. Keli oli tyyni ja ylitys toiselle atollille sujui nopeasti ja ilman kovaa aallokkoa ja saavuimme Thaan pohjoiselle reunariutalle 10:25.

Toisen sukelluksen briefing 10:30 ja kohde ”Jackfish Channel”. Nyt päätin kokeilla ottaa ison sukelluslampun mukaan ja GoPron. Laitoin akkukanisterin vyölle ja otin yhden lyijypuntin pois painotaskusta. Nyt oli virta koillisesta ja puski kanavasta sisään. Hyppäsimme veteen pohjoisen päästä, sitten ajelehdimme kulmalle hengailemaan ja lopulta kanavasta sisään. Ja sukelluksen jälkeen heti lounasta. Sheena lähti ajamaan Laamun itäreunalle, jonne saavuimme klo 14.

Kolmannen sukelluksen briefing 14:30 ja kohde ”Dolphin channel”, jossa tosin emme niitä delfiinejä nähneet, mutta haita siellä oli paljon. Virtaus oli hyvin kevyt ja pystyimme sukeltamaan itäpäästä länteen ja vähän matkaa takaisinkin. Pelkkä GoPro mukana, joskin näin kevyellä virralla olisi voinut isonkin kameran ottaa, mutta etukäteen ei varmasti tiedä kuinka kova virta siellä alhaalla on. Tällä sukelluksella vasen korva oli todella tukossa ja paineentasaus oli hankalaa, metrin välein piti pysähtyä tasaamaan painetta, mutta pääsin kumminkin 29 metriin lopulta.

Sitten iltapäiväkahvit klo 16:15. Sain Mirjalta lainaksi Otiborinia ja Antibiottista korvatippaa (Locacorten + Vioform), joilla aloin lääkitsemään vasenta korvaa. Koko vasen leuka oli tulehtunut ja en saanut hampaita purettua kunnolla yhteen.

Nukuin yön Sheenan aurinkokannella lakanan alla kun hytissä oli niin kuumaa. Yläkannella olikin mukavan viileää ja kevyt tuuli tuntui mukavalta. Patja siellä vaan oli aika kova ja hiukka epämukava nukkumiseen.

Torstai 11.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
10 2016-02-11 6:55 Laamu Sharks and Rays 48 30,8 20,6 555
11 2016-02-11 10:23 Laamu Hithadoo Corner 53 32,2 18,6 556

 

Normaali herätys klo 6 ja heti kahville. Briiffaus 6:15 ja aamun ensimmäinen kohde oli ” Sharks & Rays” kanava. Meillä oli vain kaksi sukellusta tälle päivälle, koska iltapäivä matkattaisiin Gaafu atollille ja tämä oli reissun pitkin ylitys. Aamun ekalla sukelluksella vasen korva tasasi aika hyvin joten lääkitys ehkä auttoi. Virtaa ei ollut paljoa ja tämä sukellus sujui helposti, taas nähtiin paljon haikaloja 30 metrissä. Mukana pelkkä GoPro.

Sitten aamiainen takakannella ja seuraavan sukelluksen briefing normaalia aikaisemmin klo 10:00. Kohde ”Hithadoo Corner Outside”. Juuri ennen briiffausta nähtiin iso lauma delfiinejä kanavassa. Valitettavasti delfiinejä ei koskaan sukelluksilla nähnyt, ne välttelevät kontaktia. Nyt oli virtaus kanavasta ulos, ja sen takia vedessä oli paljon planktonia ja näkyvyys ”huono” eli vain 15-20 metriä, kun hyvä näkyvyys täällä tarkoittaa reilusti yli 30 m. Nyt ei nähty yhtään haita tai isompaa kalaa.

Heti venelle päästyä lounas klo 12, ja Sheena aloitti puolentoista asteen eli Suvadivan kanavan ylityksen kohti Gaafu atollia. Koska päivän sukellukset olivat nyt ohi, niin pääsin korkkaamaan oluen jo heti lounaalla. Aallokkoa oli vähän enemmän kuin muilla ylityksillä, mutta ei mikään paha keli. Sheenan matkavauhti oli 14 km/h ja ylitys kesti melkein 6 tuntia. Klo 17:30 ensimmäinen näköhavainto Gaafun pohjoisreunan saarista, ja lopulta klo 18:15 juuri auringon alkaessa laskea saavuimme ankkuripaikalle atollin sisäpuolelle.

Ilallinen takakannella 19:15 ja nukkumaan aikaisin 21:15. Yritin taas nukkua yläkannella, mutta nyt oli vähän kovempi tuuli joka riepotti peittona käyttämääni lakanaa ja vaikka oli 30 astetta lämpöä, niin tuulen takia tuntui kylmältä. Siirryin lopulta hyttiin nukkumaan. Jatkoin vasemman korvan lääkitsemistä korvatipoilla, ja se alkoi tehoamaan ja korva tuntui jo paljon paremmalta. Pelkäsin kovasti että saan siihen kunnon tulehduksen, kuten edellisellä Malediivien reissulla.

Perjantai 12.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
12 2016-02-12 6:54 Gaafu Silver Rain Giri 62 23,0 14,3 557
13 2016-02-12 10:58 Gaafu Viligili Kandu 34 32,6 22,3 558
14 2016-02-12 15:06 Gaafu Koodoo Kandu 29 34,5 24,4 559

 

Aamulla heräsimme klo 6 Gaafu atollilta, ja ensimmäinen sukellus oli ”Silver Rain Girille”, eli vaihteeksi jotain muuta kuin kanavaa. Niinpä nyt otin mukaan ison Canon 7D kameran 17-70 mm objektiivilla. Silver Rain Giri on isohko pystyseinäinen riutta, ja pohjalla hiekkaa noin 30-40 metrissä. Seinämässä koloja. Ei ollut juurikaan virtausta, joten oli helppo sukeltaa seinämää pitkin eri syvyyksillä ja tästä tulikin yli tunnin kierros. En löytänyt mitään kovin ihmeellistä kuvattavaa, mutta riutan seinämä oli kyllä täynnä monenlaista korallia, pienempää kalaa ja muuta pienempää merenelävää ja se oli kyllä ihan kaunis riutta.

Aloin käyttämään umpikantaräpylöideni kanssa neopreenisukkia, sillä kantapäihin alkoi tulla hiertymiä. Sukat auttoivat kyllä, mutta niiden kanssa piti olla tarkkana ettei hukkaa niitä kun riisuu räpylöitä ennen Dhoniin nousemista. Muuten tykkään sukeltaa tropiikissa paljain jaloin umpikantaräpylöillä, koska niillä on paras ja tarkin räpylöintituntuma veteen. Mutta jos sukeltaa niillä paljon, niin on pakko lopulta laittaa sukat ettei kantapäät hierry rikki.

Aamiaista heti sukelluksen jälkeen 8:15 ja samalla Sheena alkoi ajamaan kaakkoon kohti Gaafun pääkaupunkia Viligilin kylää, jonne saavuimme 9:15. Koska oli perjantai ja muslimien pyhäpäivä, emme päässeet Viligiliin kaupunkikierrokselle, ja osa miehistöstä lähti maihin kun tarjoutui mahdollisuus rukoilla Viligilin moskeijassa.

Toinen sukellus oli Viligil Kanduun, joka oli ehkä yksi koko matkan parhaista kanavista. Jo heti kun pääsi pinnan alle alkoi näkymään laumoittain haikakaloja alapuolella, ja kun päästiin reunalle 32 metriin, niin isoja kaloja, erilaisia riuttahaita, tonnikaloja, barrakudia ym pienempää kalaa oli niin paljon että oli turha yrittää edes laskea. Virtakaan ei ollut paha, ja ilmankin riuttakoukkua pystyi hengailemaan reunalla kunnes Suunto alkoi varoittelemaan tulevista dekoista, vaikka kaasua olisi ollut jäljellä 120 baria. Mutta niin oli pakko poistua ja palata pinnalle päin, sukellusajan jäädessä vain 34 minuuttiin, siitä suurin osa 32 metrissä. Ilman 32% Nitroksia jäisi sukellusajat vieläkin lyhyemmiksi. Suunto ruikutti lisäksi pp02-hälytystä kun olin EAN32:lla niin syvällä ja koneessa oli rajana 1.4 ATA. Muutin rajaksi tämän jälkeen 1.5 (eli MOD 35 metriä), jolloin turha piippailu loppui. Reissun syvimmäksi sukellukseksi tuli lopulta 34,2 metriä, joten ainakin näin syvälle pystyi todistettavasti menemään EAN32:lla. Nyt oli mukana taas pelkkä GoPro.

Lounas klo 12 takakannella ja seuraava briiffi 14:30. Kohde Koodoo Kandu. Siellä olikin aika kova virtaus ja vain riuttakoukulla pysyi kiinni seinämässä 34 metrin syvyydellä. Ylempänä virta olisi ollut vielä rajumpi. Onneksi vain GoPro mukana, sillä ison kameran kanssa olisi ollut kyllä pulassa. Jotenkin käsittämättömästi onnistuin vielä riuttakoukkua säätäessäni pudottamaan oikean puolen painotaskun, joka onneksi tippui seinämälle käden ulottuville. Muutama minuutti siinä meni kun taiteilin painotaskua takaisin paikoilleen, ja missasin osan haiden katselusta, ja siellä oli taas niitä kyllä runsaasti liikkeellä. Jälleen roikuttiin siellä suoranousuajan loppuun asti ja sitten kanavaan ja takaisin pintaan normaalin kaavan mukaan. Turvapysähdykseen Suunto antoi aina pari minuuttia ekstraa siitä hyvästä että syvällä oli roikuttu niin viime tinkaan, eli käytännössä tuli 5 minuutin turvapysähdyksiä.

Tämän jälkeen iltapäiväkahvit klo 17 ja illallinen klo 19. Dahlia tarjosi kaikille kuohuviiniä, koska hänelle tuli 400. sukellus täyteen. Nukkumaan 21:30. Hytissä oli kuumaa, ilmastointi ei ollut kovinkaan tehokas, ja lopulta ei auttanut kuin avata hytin ikkunat ja laittaa puhallin täysille.

Lauantai 13.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
15 2016-02-13 6:52 Gaafu Viligili Kandu 33 33,5 23,6 560
16 2016-02-13 10:47 Gaafu Kuredhdhoo Kandu South 47 31,6 20,2 561
17 2016-02-13 14:56 Gaafu Maarehaa Kandu 37 33,5 22,5 562

 

Taas normaali herätys klo 6 ja heti kahville. Briiffaus 6:15 ja aamun ensimmäinen kohde oli uusinta Viligili Kandulle, koska se oli niin hyvä kohde. Nyt oli aika mieto virtaus, mutta haikaloja oli taas lukematon määrä ja katseltiin niintä 33 metrissä kunnes Suunto alkoi taas näyttämään dekoja. Nyt korvat alkoivat tuntumaan hyviltä ja vasemman korvan tulehdus ilmeisesti oli melkein parantunut. Aamiainen 8:00 ja Sheena alkoi jatkamaan matkaa vielä etelämmäksi kohti Kuredhoo resorttia.

Seuraava briiffi 10:15 ja kohteena Kuredhdhoo Kandu South. Nyt päätin kokeilla ottaa Canon 7D kameran mukaan, mutta nyt ilman salamalaitteita ja salamavarsia, jolloin käsittely olisi helpompaa. Ja saisin sillä kameralla zoomaten 70 mm linssillä parempia still-kuvia kaukana uivista haikaloista kuin GoProlla. Salamalla ei kuitenkaan tekisi mitään kun joutuu kuvaamaan kaukaa, hait eivät suostu tulemaan lähelle, eikä niitä pysty virrassa itse lähestymään. Kuredhdhoo Kandulla oli ”medium” virta, ja vain riuttakoukulla pysyi kiinni seinämässä ensin 31 merissä ja sitten löysin 27 metristä paremman paikan kuvata, ja sainkin joitakin kuvia napsittua. Sitten annoimme virran viedä kanavan kulmalle, jossa näimme kotkarauskuja. Sitten kanavan pohjalla nähtiin kilpikonna, jota Jay kuvasti ankarasti. Virta oli aika kova ja en itse päässyt kunnolla kuvaamaan sitä kilpparia. Ja Juhalla alkoi ilmat käymään vähiin ja oli tosiaan pakko palata pinnalle. Varauduin jo antamaan Juhalle ilmaa omasta regusta, kun hänen painemittarinsa näytti enää 20 bar, itsellä oli sentään 70 jäljellä vielä. Mutta päästiin ongelmitta pintaan kunnon turvapysähdyksen kautta.

Sitten lounasta klo 12 takakannella, ja tarjolla oli pihviä, joka poikkeuksellisesti oli jopa mureaa eikä mitään kengänpohjaa. Jälkiruoka oli aika oudon makuinen piiras joka oli tehty homejuustosta. Sheena jatkoi matkaa vielä vähän etelämmäksi Marehaata kohti ja saavutimme reissun eteläisimmän pisteen leveysasteella N 0.45 desimaalisena eli 27 kaariminuuttia tai meripeninkulmaa eli 50 km päiväntasaajalta.

Kolmannen sukelluksen briefing 14:30, kohteena Marehaa Kandu. Otin mukaan taas Canon 7D:n ilman salamoita. Virta oli pohjoisesta, joten Dhoni pudotti meidän pohjoisen puoleiselle riutan ulkoseinämälle. Nyt vain itse ja ainoana mokasin riutalle laskeutumisessa, kun en seurannut opasta ja muuta porukkaa vaan laskeuduin liian aikaisin riutan seinämälle 33 metriin. Tästä seurasi se, että melko kova virta painoi minua ylemmäksi seinämää ja vaikka yritin korallikivistä repimällä edetä, niin jouduin aina vain ylemmäksi päätyen lopulta 23 metriin. Muu porukka taas leijui hiukan seinämän yläpuolella 30 metrissä ja virta vei heitä lähemmälle kanavan suuta. Itse en pystynyt millään seuraamaan heitä. Tiesin että tämä dyykki olisi kuitenkin omalta osaltani ohi, jos en pääse muiden perään, joten väkisin revin itseni pohjan kivisistä repimällä syvemmälle ja pidemmälle etelän suuntaan ja melkein 10 minuutin ankaran ponnistelun jälkeen löysinkin itseni Juhan luo joka roikkui riuttakoukussa 31 metrissä. Melkoinen hiki siinä tuli ja ilmaakin kului runsaasti. Edetessäni näin ison parven kotkarauskuja liitelevän ohi, mutta kuvaaminen ei tullut kyseeseen kun piti käyttää molempia käsiä vastavirrassa etenemiseen. Paikassa jossa Juha roikkui, näkyi kyllä paljon haita, Napoleoneja ym. Ehdin roikkua Juhan seurana alle 10 minuuttia kun Suunto alkoi taas mennä dekojen puolelle, ja oli pakko lähteä pois.

Iltapäiväkahvit klo 16. Tälle illalle meille järjestettiin barbeque autiolle saarelle, joka oli pienen venematkan päässä Marehaasta. Samalla tarjoutui tilaisuus käydä snorklaamassa saaren edustan riutalla. Oli myös Hannun syntymäpäivä ja valmistelimme Hannulta salaa saarelle skumppatarjoilua ja puhetta. Meidät vietiin lopulta saarelle pienellä moottoriveneellä 19:30. Saaren rantaan oli tehty hiekasta iso valashaifiguuri, joka oli kynttilöillä valaistu. Figuurin ympärille oli kaivettu oja, joten pystyimme istumaan valashain ympärillä ja syömään siinä seisovasta pöydästä noudettuja ruokia. Mutta ennen ruokaa kohotimme Hannulle maljoja syntymäpäivän kunniaksi ja Jorma piti hienon puheen.

BBQ-illallisen jälkeen palasimme Sheenalle joskus klo 21 jälkeen, ja Sheena alkoi ajamaan takaisin Marehaata kohti. Paluumatkalla joku huomasi että saaren suunnalla näkyi ikään kuin taskulampun vilkutusta. Aloimme epäillä että joku oli ehkä unohdettu saarelle. Osa porukasta oli kuitenkin jo hyteissään nukkumassa, joten oppaat kävivät koputtamassa joka ovelle ja yritimme laskea että puuttuuko joku. Parin tarkistuskierroksen jälkeen päädyimme siihen että kaikki ovat mukana eikä saarelle jäänyt ketään. Ilmeisesti näkemäämme valoa käytti joku muu. Menin itse nukkumaan nyt tosi myöhään, vasta klo 23.

Sunnuntai 14.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
18 2016-02-14 6:53 Gaafu Maarehaa Kandu 46 32,7 22,5 563
19 2016-02-14 11:22 Gaafu Kondey Kandu North 50 27,3 18,0 564
20 2016-02-14 15:19 Gaafu Nilandhoo Kandu 53 32,5 19,6 565

 

Taas normaali herätys klo 6 ja heti kahville. Briiffaus 6:15 ja aamun ensimmäinen kohde oli uusinta Maarehaa Kandulle. Nyt olin ottanut opikseni ja seurasin tarkkaan opasta. Nyt vain GoPro mukana, koska edellisellä sukelluksella ison kameran kuljettaminen ilmankin salamoita oli tosi hankalaa. Onnistuimme leijumaan virran mukana 30 metrissä koko kanavan pohjoisreunalta eteläreunalle, matkalla näkyi paljon kalaparvia ja jokunen hai, ja sitten nousimme eteläkulmaa ylemmäs ja näimme kotkarauskuja ja parven isoja barrakudia. Sitten annoimme virran viedä kanavaan sisään.

Aamiainen klo 8:00, ja Sheena alkoi ajamaan takaisin pohjoisen suuntaan. Meillä oli ensin äänestys että olisiko päivän toinen kohde Marehaa Kandu vielä kerran, vai Kondey Kandu, vaiko eilisen BBQ saaren rantariutta. Äänestyksessä Kondey Kandu kanava voitti.

Toisen sukelluksen briefing 10:30, kohteena siis Kondey Kandu. Päätin ottaa vaihteeksi Canon  7D mukaan, mutta ilman salamoita. Hyppäsimme veteen pohjoisnurkalta ja virta olikin aika raju. Hengailimme pitkään 24 metrissä kovaa virtaa vasten, mutta juuri mitään ei nähty. Joten sitten annoimme virran viedä kanavaan, jonka sisäseinämällä oli ihan nättejä korallimuodostelmia ja hiekkapohjaisia kohtia. Sieltä löytyi paikoitellen kohtia joihin saattoi laskeutua virransuojaan katselemaan ympärille. Löysin kilpikonnankin, josta sain kuvia ja videota. Lopulta oli pakko palata pintaan kun Juhan ilmat kävi vähiin ja hänelle jäi 20 baria pinnalle päästyä, itselle jäi 70 bar.

Sitten lounasta ja kolmannen sukelluksen briefing 14:45.  Nyt kohteena Nilandhoo Kandu. Otin taas Canon  7D mukaan ilman salamoita. Virta oli kevyehköä 30 metrissä ja sain itse hengailtua ilman riuttakoukkua. Kun sitten lähdimme kanavaan, niin siellä oli paljon nähtävää ja pysähdyimme monessa kohdassa. Paikoin oli pesukonevirtauksia, jotka veivät ylös ja alas monta metriä. Jostain syystä ilmaakin kului tosi paljon, ja itsellekin jäi lopulta vain 48 bar pinnalla.

Sitten iltapäiväkahvit ja dekokaljat aurinkoisella etukannella. Illallinen klo 19. Nukkumaan 21:15.

Maanantai 15.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
21 2016-02-15 6:51 Gaafu Nilandhoo Kandu 40 33,4 22,5 566
22 2016-02-15 10:37 Gaafu Kuredhdhoo Kandu South 38 31,9 22,7 567
23 2016-02-15 15:05 Gaafu Viligili Kandu 35 34,2 23,5 568

 

Taas normaali herätys klo 6 ja heti kahville. Briiffaus 6:15 ja aamun ensimmäinen kohde oli uusinta Nilandhoo Kandu. Otin pelkän Gopron mukaan, kun edellisellä käynnillä uskoin saaneeni kuvattua niin paljon kun siellä pystyi. Hyppäsimme kanavan keskelle ja hengailimme 33-28 metrissä, sitten annoimme virran viedä kanavan reunalle 20 metriin ja katselimme koko matkan runsaina parveilevia haikaloja, kunnes Juhalla oli enää 50 bar jäljellä ja oli lähdettävä melko ripeästi pintaan. Nyt Juhalle jäi vain 10 baria jäljelle, eli aika täpärälle meni, mutta olin taas valmiina tulemaan apuun, itselle jäi 65 bar. Juhalla oli sukelluksen aikana päässyt vettä hänen Gopro kameransa kotelon sisälle, mutta näytti siltä että täydellistä tuhoa ei ollut ehtinyt tapahtumaan, vettä oli vain muutama tippa. Kun pääsimme Sheenalle, niin saimme keittiöstä ison säkin riisiä jonne osiin purettu kamera pudotettiin riisin sekaan. Se auttoi ja kamera toimi myöhemmin kuivauksen jälkeen ihan hyvin. Vuodon syy ei heti selvinnyt, mutta arvelen että tiivisteen ja kannen väliin oli jäänyt joku karvan tai nöyhdän tapainen. Aivan mitätönkin nöyhtä riittää aiheuttamaan veden tihkumisen läpi kun mennään 30 metriin.

Sitten aamiainen klo 8:15 ja Sheena ajeli hiukan pohjoiseen Kurdoo resortin kohdalle.

Toisen sukelluksen briefing 10:00, kohteena Kuredhdhoo Kandu South, jossa olimme käyneet jo lauantaina. Täällä oli pohjoisessa kulmassa nättejä kovia korallimuodostelmia. Otin pelkän Gopron mukaan, Juha tyhjän kamerakotelon että nähtäisin vuotaako se vielä vai ei. Hypättiin normaalisti virtaan ja hengailtiin 29 metrissä pitkä tovi haikaloja katsellen, sitten menimme kanavaan, mutta kulman korallit viuhahtivat nopeasti ohi ja virta repi aika rajusti ylös ja sitten alas. Juhan kamerakotelo ei vuotanut.

Sitten lounasta klo 12, ja Sheena ajoi Viligilin kylän satamaan sisään. Pääsimme käymään maissa katsomaan Viligilin kylää, joka oli tämän Gaafu atollin hallinnollinen keskus. Ei kovin iso kylä, ehkä muutama sata asukasta. Saari on pitkähkö mutta kapea. Kylän kiersi tunnissa helposti. Maissa 30 astetta tuntui aika tukalan kuumalta ja meidän piti laittaa vähän peittävämmät vaatteet. Kävimme muutamissa kaupoissa, joiden valikoimat olivat melkoisen vaatimattomat. Todellakin oltiin kaukana kaikesta. Miehistö sai kuitenkin täydennystä muonavarastoon ja Sheena tankattiin.

Satamasta poistuttiin klo 14, ja heti pidettiin kolmannen sukelluksen briefing. Kohteena uusinta Viligili Kandulle, jonka olimme sukeltaneet jo kahdesti aiemmin. Mutta siellä olimme nähneet eniten haikaloja kaikista kanavista. Niin tälläkin kertaa, kanavan suu kuhisi haita. Otin mukaan GoPron ja Juha myös omansa. Hengailimme 33 metrissä niin pitkään kuin suoranousuaikaa riitti, ja sitten pois. Iltapäivällä tässä oli aika vilkas liikenne pinnalla, joten pintaan piti tulla varovasti poijua käyttäen.

Sitten iltapäiväkahvit ja äänestimme seuraavan päivän sukelluskohteesta. Tarjolla oli joko Viligili Kandu vielä kerran, tai lännessäpäin olevan Boadoo Faru saaren ympärillä oleva riutta, jonne olimme menossa joka tapauksessa yöksi ankkuriin. Boadoo Farun riutta voitti niukasti äänestyksen, monet olivat jo vähän kyllästyneitä kanaviin.

Niinpä sitten Sheena ajo ankkuriin Boadoo Farun edustalle, ja tarkoituksena oli siellä nähdä valashaita. Siellä oli useita muitakin liveaboard-aluksia ankkurissa samassa tarkoituksessa. Boadoo Faru on mitättömän pieni saari, jolla kasvaa pari palmun tynkää, ja se on aikalailla yksin Gaafu atollin pohjoispuolisella laguunilla. Illallinen oli klo 19:15 ja nyt oppaamme Tore ja Ale pääsivät poikkeuksellisesti syömään kanssamme takakannelle, koska Jorma ja Kaisa söivät kahdestaan illallista ylemmällä kannella. Miehistö viritti takakannelle ison lampun valashaita houkuttamaan. Ei sinne kuitenkaan koko iltana tai yönä valashaita ilmaantunut.

Tiistai 16.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
24 2016-02-16 6:50 Gaafu Boadoo Faru reef 61 22,1 14,6 569
25 2016-02-16 10:24 Gaafu Silver Rain Giri 60 22,6 14,4 570

 

Ja taas normaali herätys klo 6 ja heti kahville. Briiffaus 6:15 ja aamun ensimmäinen kohde oli Boadoo Farun ympäri kiertävä riutta. Otin tietenkin Canon 7D kameran molemmilla salamoilla mukaan, nyt kun oli kunnon tilaisuus sitä vaihteeksi käyttää. Juuri ennen veteenmenoa Juhan Mares regulaattorin ykkösvaiheesta pamahti iso o-rengas. Onneksi tilalle löytyi firman vuokraregulaattori, jolla Juha sukelsikin sitten koko loppumatkan. Riutalla oli aivan kevyt virtaus lounaan suunnasta, joten sieltä päästä hyppäsimme veteen 18 metriin ja kiersimme saarta ympäröivää riuttaa koilliselle kulmalle asti. Aluksi riutan hiekkapohja vietti 45 asteen kulmassa, mutta loppua kohden se loiveni. Saarta kohden oli kovaa korallia nättiä seinämää ja siellä täällä hiekkapohjalta nousi irrallisia korallipylväitä. Pientä kalaa oli paljon, isoja parvia erilaisia kalalajeja. Bongasimme leopardihain nukkumassa yhdellä hiekkaläikäreellä ja kuvailin sitä joka kulmasta varoen häiritsemästä sitä ja onnistuinkin. Lopulta oli sitten tultava pois kun maksimisukellusaika 60 min tuli täyteen. Tämä oli oikein rauhallinen ja kiva sukellus.

Heti perään aamupala klo 8:15. Tälle päivälle oli tarjolla vain kaksi sukellusta koska piti taas ylittää Suvadivan kanava Gaafu atollilta pohjoiseen Laamulle. Kapteeni pelkäsi että emme ehkä pääse ylittämään koska sääennuste näytti huonolta, jossain kauempana Intian Valtamerellä oli trooppinen myrsky, jonka rippeinä meille asti kantautui kovempaa tuulta ja korkeita aaltoja.

Päivän toisen ja viimeisen sukelluksen briefing normaalia aikaisemmin klo 10 ja sitten sukelsimme Silver Rain Girin uudestaan, jolla olimme käyneet tulomatkalla perjantaina. Otin taas ison kamerasysteemin mukaan. Nyt oli aluksi virtaus lännestä 20 metrin syvyydessä, mutta eri syvyyksillä virran suunta vaihteli. Virta ei ollut niin kova etteikö sitä vastaan olisi jaksanut uida, mutta välillä sai polkea ihan tosissaan vastavirtaan. Virtakohdissa näki tietysti erityisen paljon kaloja, suurina parvina, sillä kaikki kalat tykkäävät merivirrassa hengailusta. Nyt oli parempi valo kuin edellisellä kerralla.

Lounas 11:45, piti kattaa poikkeuksellisesti sisälle koska tuuli oli yltynyt ja Sheena alkoi pitkän ajon kohti Laamu atollia. Dekokaljan saattoi jo korkata kun päivän sukellukset oli tehty. Matka oli jonkun verran pomppuinen. Ilallinen klo 19 myös sisällä tarjoiltuna, ja vasta klo 20 saavuimme Laamu atollin sisäpuolelle ja alus saatiin ankkuriin 20:20. Huolsin Canon 7D kameran ja laitoin setin valmiiksi huomista varten. Nukkumaan klo 21:30

Keskiviikko 17.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
26 2016-02-17 6:55 Laamu Hanahanaa Giri 60 19,4 11,2 571
27 2016-02-17 10:30 Laamu Jackfish Channel 57 28,9 18,3 572
28 2016-02-17 15:24 Thaa Kandaru Corner 54 33,6 16,1 573

 

Ja taas normaali herätys klo 6, nyt Laamu atollilla ja heti kahville. Briiffaus 6:15 ja aamun ensimmäinen kohde yöllisen ankkuripaikan lähellä Hanahanaa Giri. Ihan nätti riutta, paljon kovaa korallia, paljon pientä kalaa, ei juurikaan virtausta. Otin ison kameran mukaan ja otin kuvia. Juha oli unohtanut laittaa SD-kortin omaan Gopro kameraansa, joten Juha ei sitten kuvannut mitään.

Heti perään aamiainen  8:15 ja Sheena jatkoi matkaa Laamun pohjoispuolelle ripeästi, koska tuuli oli edelleen nousemassa atollien ulkopuolella ja Thaa atollille piti päästä mahdollisimman pian. Ulkona alkoi sataa ja koko aamupäivän satoi. Tähän asti meillä oli ollut aurinkoista tai vähintään puolipilvistä.

Seuraavan sukelluksen briefing 10:30 ja kohteena Jackfish Channel, jossa olimme jo sukeltaneet tulomatkalla keskiviikkona 10.2. Veteen mennessä sade oli aika rankka ja näkyvyys pinnalla heikko. Hyppäsimme nvetten pohjoisnurkalta ja veden alla näkyvyys oli oikein hyvä ja virta oli poikittain, niin että se ei lainkaan puskenut kanavasta sisään. Niinpä pystyimme tekemään harvinaisen kanavan ylityksen aina eteläkulmalle asti ja oli helppoa pysähtyä katselemaan isoja kaloja ja valtavia pienten kalojen parvia. Kanavan suuaukolla oli paljon koralliluolia ja yhdessä luolassa bongasimme 3 metrisen Nurse Sharkin, jollaisia harvoin näkee. Mukana oli pelkkä GoPro ja sillä ei saanut hääppöistä kuvaa siitä, mutta jotain nyt kuitenkin. Lopussa näimme monta isoa Napoleonia. Eteläkulmalta oli pakko kääntyä kuitenkin kanavan sisäpuolelle, koska pinnalla oli varmaan edelleenkin sade, ja korkea aallokko, jonka takia Dhonin miehistön olisi vaikea havaita sukeltajia.

Heti sukelluksen jälkeen oli lounas klo 12 sisällä tarjottuna sateen vuoksi. Samalla Sheena aloitti ylityksen kohti Thaa atollia hiukan ikävämmässä kelissä, ja Thaa tuli näkyviin klo 14. Ankkuriin pääsimme 14:55 ja saman tien kolmannen sukelluksen briefing kohteelle Kandaru Corner. Nyt oli taas pohjoisesta etelään virtaus kanavan poikki, joten teimme nytkin täyden kanavan ylityksen aloittaen 33 metristä ja pystyimme nousemaan koko ajan ylemmäksi koska virta ei työntänyt sisään kanavasta. Virran nopeus vaihteli yllättävästi, välillä mentiin aika vauhdilla ja välillä virta pysähtyi kokonaan. Pääsimme melkein koko tämän leveän kanavan toiseen päähän, mutta haikaloja emme nähneet yhtäkään. Sen sijaan kilpikonnia nähtiin monta kertaa. Melkein tunnin sukellus siitä tuli ja nousimme pinnalle kun Juhan ilmat alkoivat käydä vähiin. Sade oli lakannut ja aurinko tuli esiin hiukan.

Iltapäiväkahvit poikkeuksellisesti takakannella, mutta otin kahvin sijasta olutta ja istuin siellä auringonlaskuun asti. Kapteeni oli saanut vinkin kalastajilta paikasta jossa oli nähty valashaita, ja Sheena oli ankkuroitu tälle paikalle yöksi. Takakannelle viritettiin taas lamppu. Mutta kaksi valashaita ilmestyi paikalle jo ennen kuin aurinko oli laskenut klo 18. Sain muutamia kuvia ihan pinnan päältä, ja videoita GoProlla kun tungin sen kameran veden alle teleskooppikepin avulla. Jotkut menivät snorklaamaan veteen nähdäkseen valashait, jotka aina välillä ilmestyivät paikalle, mutta hyvin pian uivat taas pois. Moni pelästyi kun 5 metrinen kala ilmestyi aivan eteen. Valashait ovat ihmisille vaarattomia, niillä ei ole hampaita ja ne syövät planktonia ja kalanpoikasia. Mutta silti noin iso otus on vaikuttava ilmestys.

Illallinen katettiin takakannelle klo 19:15 ja meillä oli koko illallisen ajan valashai-show. Aina välillä näimme ruokapöydästä kun joku valashai pyörähti hetkeksi paikalle. Illallisen jälkeen moni meni veteen kyttäilemään niitä valashaita ja niin tein minäkin. Otin ison kameran mukaan. Mutta kun olin 10 minuuttia odotellut, niin ei sinne mitään tullut. Juuri kun olin nousemassa pois, niin sitten yksi ilmestyi aivan naaman eteen. Ehdin napata vain 2 kuvaa ja sitten se häipyi. Eikä niistä tullut kovin hääppöisiä kuvia. Kyttäilimme koko loppuillan takakannella valashaiden esiintymisiä ja menin nukkumaan vasta klo 23.

Torstai 18.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
29 2016-02-18 6:57 Thaa Dhiamigili Outside 55 33,4 19,3 574
30 2016-02-18 10:59 Thaa Beauty and the beast 39 31,2 22,2 575
31 2016-02-18 18:49 Meemu Night dive, rim inside 49 23,7 12,0 576

 

Herätys klo 6, oli synkän näköinen aamu, hyvin pilvistä ja hämärää. Aamun ensimmäinen kohde Dhiamigili Outside, joka myös oli jo tulomatkalla sukellettu. Jorma onnistui hajottamaan räpylänsä takasoljen, mutta nyt oli kaikki mahdolliset varasoljet käytetty loppuun, sillä aika moni muukin oli solkia rikkonut tähän mennessä. Opas Ale onnistui kyhäämään kumiköydestä toimivan virityksen, joka kesti koko loppumatkan. Hyppäsimme veteen pohjoispäästä ja vedessä oli heikko virtaus joka ensin puski alaspain ja sitten ylös. Veden alla oli todella synkkää ja hämärää.  Kun päästiin pinnalle, niin satoi rankasti ja ukkosti.

Aamiainen huonon kelin vuoksi sisällä 8:30. Keli oli muuttumassa vain huonompaan suuntaan joten kapteeni kiirehti Meemu atollille pääsyä. Seuraava briefing jo klo 10 ja kohteena  Beauty and the beast, myös tulomatkalla jo kerran sukellettu. Onneksi mukana oli pelkkä Gopro, koska nyt merivirta oli todella raju ja repivä. Hyppäsimme itäisen puolen seinälle ja tartuimme koukuilla seinämään 30 metrissä ja siinä roikuimme niin pitkään kuin mahdollista. Liikkuminen ei juuri onnistunut, kun virta oli niin repivä. Sitten kun päästi irti, niin kanavassa oli raju meno ja kunnon pesukonevirtaukset, jotka veivät ylös ja alas ja ympäri, ilman että itse pystyi kovain paljoa vaikuttamaan asiaan. Matkalla pois näimme vilauksen isosta Nurse Sharkista, joka paineli vauhdilla kanavasta ulos vastavirtaan.

Klo 12 lounas sisällä. Kapteeni päätti lähteä yrittämään ylitystä Meemu atollille pahasta kelistä huolimatta. Aallokko oli aika kova, korkeimmat aallot 4-5 metriä ja välillä piti vauhtia hidastaa isompiin aaltoihin ettei keula hörppää vettä, joten matkanteko kesti normaalia kauemmin. Kerran Sheena pamautti korkeasta aallosta oikein kunnolla alas, niin että yhdestä hytistä meni muovinen vesijohto poikki ja vedet jouduttiin katkaisemaan klo 14. Illalla kun pääsimme Meemu atollin sisään, rikkinäinen putki saatiin korjattua ja vedet takaisin käyttöön. Memulle saavuimme vasta klo 16. Dhonissa ei oltu pystytty täyttämään pulloja ylityksen aikana pahassa kelissä, joten emme voineet lähteä heti sukeltamaan. Täyttöön menisi 2 tuntia. Mutta nyt oli mahdollisuus sitten tehdä pakon edessä matkan ainoa yösukellus. Oppaamme eivät selvästi tykänneet tehdä yösukelluksia ylipäätään, joten niitä ei ollut tarjottu, ja kuulemma reittimme varrella ei olisi ollut hyviä turvallisia yösukelluspaikkoja. Vain osa porukasta halusi yösukellukselle.

Klo 18:20 pidettiin briiffi yösukellukselle, jonne oli vain 8 lähdössä. Kohteena oli atollin ulkoriutan sisäpuoli. Saimme mukaan strobolamput, joita oli tarkoitus käyttää kun tulee pintaan. Nämä olivat kuulemma pakolliset yösukelluksilla.

Tein 50 minuuttisen dyykin Juhan kanssa. Näimme pariin otteeseen kilpikonnia, jotka tuntuivat hyvin aggressiivisilta. Yksi ryntäsi edestäni Vesan jalkoihin ja sain koko 2 sekuntia kestäneen episodin kyllä videolle. Se näytti aika hilpeältä, kun Vesa ei älynnyt mikä ihme iskeytyi hänen jalkoihinsa, ja katosi saman tien. Toinen kilpikonna jota aloin kuvaamaan, alkoi ryntäilemään tosi vihaisen näköisenä minua kohti, ja päätin häipyä ennen kuin iso kilppari käy tosissaan kimppuun. Lisäksi nähtiin monenlaisia pimeässä liikkuvia otuksia. Näkyvyys ei tietysti ollut paikallisittain kovin hyvä, mutta huikean paljon parempi kuin Suomessa.

Yödyykin jälkeen illallinen sisällä klo 20. Saliin oli katettu yksi pitkä pöytä, joka oli koristeltu riisistä tehdyllä valashaifiguurilla. Nyt juhlimme kaverusten Tuulan ja Seijan kanssa yhden syntymäpäivää ja toisen 200:ta sukellusta. Aluksen viimeiset kuohuviinipullot tulivat tyhjennettyä.

Seuraavana aamuna oli tarkoitus mennä uudestaan Valley of the Raylle, jospa siellä nyt näkyisi Mantarauskuja.

Perjantai 19.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
32 2016-02-19 7:06 Meemu Valley of the Ray 66 15,1 13,3 577
33 2016-02-19 11:49 Meemu Simply the best Thila 45 31,6 18,2 578
34 2016-02-19 15:55 Meemu Pretty in Pink Thila 48 29,7 15,3 579

 

Aamulla taas herätys klo 6 ja nyt aamun ensimmäisen kohteena Valley of the Ray. Otin tietysti koko ison kamerasetin mukaan. Aamu oli aika pilvinen. Virta oli kanavasta sisäänpäin ja niin hyppäsimme veteen ulkopuolelta ja ajelehdimme sisään. Virta ei ollut kovin voimakas, mutta se pöllytti pohjan hiekkaa ja pohjalle valuneita lehtimäisiä merilevän palasia, joten tunnelma oli melkein kuin syksyisessä sumuisessa metsässä. Näkyvyys ei ollut kovin hyvä ja valo sai kaiken näyttämään synkän harmaalta. Pääsimme pian kohdalle jossa oli valashaiden puhdistusasema ja jäimme pohjalle 14 metriin odottelemaan niitä Mantoja. Pian yksi näyttäytyikin ja kohta myös toinen. Ne kaartelivat arasti yläpuoleltamme ja tulivat kerta kerralta lähemmäksi. Mutta muutamaa metriä lähemmäksi ne eivät tulleet. Pyörin pohjalla ja kuvasin niitä videolla ja kameralla. Salamoista ei juuri ollut hyötyä kun vedessä oli niin paljon partikkelia ja rauskut eivät tulleet tarpeeksi lähelle. Olen useamman kerran nähnyt Mantoja paljon paremmissa oloissa ja suuremmissa määrissä lähempää, joten minulle tämä ei ollut nyt niin erikoista. Mutta monet reissulaiset eivät olleet nähneet Manoja aiemmin ja heille tämä oli hieno kokemus. Kun melkein tunti sukellusaikaa tuli täyteen, oli aika palata pinnallepäin. Poistuttaessa näimme vielä mureenan, keihäsrauskun, ja vauvarauskun.

Aamiainen heti klo 8 sisällä. Kaikki olivat tyytyväisiä, koska nyt oli bongattu kaikki matkan rastitettavat kohteet: haikalat, valashait, kilpikonnat, mantarauskut – eikä mitään enää puuttunut listalta. Valitettavasti Jay oli saanut pahan korvatulehduksen, eikä kyennyt enää loppumatkasta sukeltamaan.

Iltapäiväksi Sheena suuntasi Medhufushin edustalle sisälaguuniin ankkuripaikalle, johon se jäi poistumiseemme asti. Jay pääsi käymään resortin lääkärillä ja sai saaren apteekista antibiootteja korvan hoitamiseksi. Korva alkoikin paranemaan oikealla lääkityksellä, niin että paluulentokin onnistui. Oikein pahassa korvatulehduksessa ei paineentasaus toimi ja lentomatkailu ei onnistu.

Briefing klo 10:30, ja kohteena ”Simply the Best” thila. Virtatarkistukselta palanut Ale kertoi että nyt oli todella kova virtaus, kovin mitä meillä oli ollut tähän asti, ja suunnitelmana oli hypätä riutan kärkeen, josta virta tulee kohti kiveä ja jakautuu riutan molemmin puolin. Virran jakautumiskohdassa on tyven kohta jossa pystyy olemaan paikallaan, mutta kyse on aika pienestä alueesta. Ensin pudottauduimme riutan etupuolelle 20 metriin ja sieltä pääsi vielä alemmas tasanteelle 31 metriin. Hengailimme siellä reilu 10 minuuttia ja sitten päätettiin alkaa vaihtaa paikkaa riutan itäpuolelta. Aluksi virta vei aika hätäisesti ympäri kulman, mutta sieltä takaa löytyi useampi kanjoni, joissa saattoi pysähtyä virransuojaan. Riutta olikin aika hieno ja monipuolinen, mutta kovan virtauksen vuoksi liikkuminen oli hankalaa ja etenkin ison kameran käyttäminen haasteellista. Reilu puolen tunnin päästä oltiinkin jo riutan takapuolella, jossa riutan molemmilta puolilta virtaava vesi taas yhtyi, ja siellä oli kohtia joissa saattoi leijua paikallaan. Nousimme Juhan kanssa 5 metriin riutan huipulle ja hengailimme siellä turvapysähdystä tehden. Sitten piti poistua. Kun riutalta lähti niin virta repäisi voimakkaasti ulos, ja riutan aiheuttamat takapyörteet antoivat täydellisen linkouksen joka suuntaan. Nosteen hallinta oli lähes mahdotonta kun virta vei ylös ja alas miten sattui. Suunto hermostui jojottelusta ja alkoi jo näyttämään uuden turvapysähdyksen tarvetta. Päästiin kuitenkin pintaan ilman että Suunto meni erroriin, ja pääsimme ripeästi dhonille. Virta oli vienyt porukoita sinne sun tänne. Tämä oli aika jännä sukellus. Jotkut eivät tykänneet ollenkaan.

Heti perään lounas klo 12 ja iltapäivällä keli parani, aurinko tuli esiin pilvien takaa. Seuraavan sukelluksen briefing klo 14:30 ja kohteena ”Pretty in Pink” thila. Tämän piti olla kauempana kanavan suulta ja virtauksen näin ollen pienempi. Virtaus olikin hiukan kevyempi, mutta ei silti mikään vähäinen. Raahasin isoa kameraa taas mukana. Hyppäsimme pitkulaisen riutan itäseinämälle, jossa oli pieni luola ja overhang 20 metrissä ja virransuojaa. Siitä pudottauduimme vielä alemmaksi 30 metriin ja etenimme kohti pohjoiskärkeä, jonne ei vastavirran takia ihan loppuun asti viitsinyt ponnistella. Niinpä noustiin rinnettä ylöspäin riutan huipulle 5 metriin, jossa oli suojaisaa. Sieltä saattoi kurkkia länsipuolelle josta kova virta työnsi aina takaisin. Lopulta poistuimme riutalta ja pinnalla oli aurinkoista.

Sitten iltapäiväkahvit vaihteeksi aurinkoisella etukannella klo 17 ja illallinen takakannella klo 19. Osa miehistöstä asui läheisellä saarella ja he lähtivät illaksi kotiin käymään. Osa porukasta päätti lopettaa sukeltamisen tähän päivään ja he keräilivät jo sukelluskamojaan pois dhonista. Itse päätin että sukellan kyllä vielä sen viimeisekin dyykin.

 

Lauantai 20.2.

# pvm klo atolli sukelluskohde min max keski loki #
35 2016-02-20 7:59 Meemu Mantas and More channel 38 33,0 22,2 580

 

Lauantai oli viimeinen sukelluspäivä ja tarjolla oli aamusta reissun viimeinen sukellus. Herätys olikin poikkeuksellisesti vasta klo 7. Vain 4 sukeltajaa oli lähdössä: minä ja Juha, sekä Teemu ja Vesa, oppaaksi meille tuli Ale. Kohteena oli ”Mantas & More” kanava Meemu atollin pääkylän Mulin pohjoispuolella. Aamulla satoi ja näkyvyys pinnalla oli heikko. Otin pelkän Gopron mukaan. Hyppäsimme kaikki yhtä aikaa veteen ja pinnan alla olikin rauhallista, virtaus ei ollut kovin voimakas. Laskeuduimme 30 metrin ja siellä oli poikkisuuntaisia parin metrin syvyisiä korallikanjoneita ja luolamuodostelmia, joissa oli helppo edetä. Virtakoukkua ei varsinaisesti olisi tarvittu. Haita ja muita isoja kaloja näkyi siellä jonkin verran. Lopulta oli pakko palata pintaan, jossa sade oli lakannut. Tähän päättyi reissun sukellukset, joita kertyi kaikkiaan 35. Oli aika purkaa oma sukelluspaketti ja laittaa omat kamat koriin.

Palatessa aamiainen klo  9:30. Aamupalan jälkeen sain kuitata juomalaskun, jota oli kertynyt 235 dollaria, oluista ja viineistä. Sitten aloin levittämään omia sukelluskamoja Sheenan etukannelle kuivumaan. Onneksi aurinko oli tullut esiin, joten kuivumiseen oli siis mahdollisuus. Lounas oli klo 12:30 ja sen jälkeen oli mahdollisuus päästä Medhufushin saarelle, jonne lähtö oli klo 14. Saarella oli mahdollista uida resortin uima-altaalla, kävellä hiekkarannoilla ja ostaa kalliita drinkkejä. Tavallinen olut maksoi saarella $7.70. Yksi iltapäivä tätä paikkaa riitti mainiosti, ja vaikka se kaunis trooppinen paikka olikin, en usko että itse siellä viihtyisi montakaan päivää kyllästymättä. Iltapäivä olikin onneksi aurinkoinen ja altaan reunalla oli mukava loikoilla. Kävin kiertämässä saaren, joka oli vain 200 metriä leveä ja alle kilometrin pituinen. Keskellä saarta oli rantamökkejä, ja pohjoispäässä oli pitkän hiekkasärkän päälle rakennettu kaksi pitkää laituria ja Water-villoja meren päälle. Lisäksi oli kaksi isompaa mökkiä paalujen päällä saaren ulkopuolella, joihin pääsi vain veneellä – äärimmäistä yksityisyyttä kaipaaville.

Klo 17:30 alkoi rantabaarissa happy hour, jonne kaikki kokoontuivat. Drinkkejä sai kaksi yhden hinnalla, ja kiskoimme niitä happy hourin loppumiseen asti, vaikkakin edes kaksi yhden hinnalla ne ei olleet mitään halpoja drinksuja. Rantabaari oli rakennettu paalujen päälle veden ylle ja sieltä näki upean auringonlaskun. Samalla saimme tietää seuraavan aamun lentotaksin aikataulut. Meidät vietäisiin kahdella eri lennolla Maleen, ensimmäinen lento lähtisi klo 6:30, ja herätys klo 5. Minä ja 4 muuta pääsimme seuraavalle lennolle, jonka lähtö oli vasta 8:05 ja meidän herätys vasta 6:30 ja saisimme jopa aamupalaa. Lento LH705 Malesta Frankfurtiin oli lähdössä 10:40.

Illaksi palasimme Sheenalle jossa meillä oli reissun viimeinen illallinen takakannella. Sitten oli aika alkaa pakkaamaan kaikkia tavaroita laukkuihin. Miehistön tippejä varten oli lipas johon saattoi pudottaa mieleisensä määrän tippiä, joka jaettaisiin sitten tasan kaikkien kesken.

Perinteisesti näillä reissuilla on aika otettu ryhmäkuva, veneen kannella lähtöpäivän, mutta näin jälkeenpäin huomaan että sellainen unohtui kokonaan. Ryhmäkuva olisi pitänyt muistaa ottaa lauantaina lounaan jälkeen.

Sunnuntai 21.2.

Aikaisimmalla lennolla lähtevät joutuivat heräämään jo klo 5, mutta itse kuuluin niihin onnellisiin jotka saivat nukkua myöhempään. Heräilin klo 6:30 ja meille oli katettu takakannelle aamiainen, ja oli tulossa kaunis aurinkoinen päivä. Klo 7:40 dhoni vei meidät laiturille josta vesitaksin oli määrä lähteä 8:05. Matkatavaroista ei perittykään paluumatkalle mitään ylipainomaksua kuten olin kuvitellut. Lennon Maleen ilmoitettiin myöhästyvän hiukan, ja lopulta pääsimme ilmaan vasta 8:30. Keli oli hyvä, ja ilmasta käsin näki hyvin kaikki atollit jotka ylitimme matkalla Maleen.

Maleen laskeuduimme 9:30. TMA:n terminaalista meidät vietiin bussilla kansainvälisten lentojen terminaaliin toisella puolen kiitorataa, ja matkatavarat tuotiin meille perästä pienellä kuorma-autolla, mutta saimme ne vasta 9:45 ja LH705 oli lähdössä 10:40. Sitten piti jonottaa ensimmäisen turvatarkastuksen läpi pieneen lähtöhalliin, jossa checkin tapahtui. Ylimääräisestä laukusta ja ylikiloista ei tässäkään peritty maksuja eikä käsimatkatavaroita punnittu. Ilmeisesti LH705 ei ollut lähdössä ihan aikataulussa, joten ilman pahempaa kiirettä etenimme passintarkastuksen ja toisen turvatarkastuksen läpi lähtöhalliin, jossa olisi voinut tehdä vielä viime hetken tuliaisostoksia. Kaikenlaista turistikrääsää oli myynnissä, joista tuskin mitään oli valmistettu Malediiveillä. Olutta tai muuta alkoholia ei ollut tarjolla.

LH704 pääsi ilmaan lopuilta 11:36 ja edessä oli lentoaikaa 10h 30 min. Arvioitu saapumisaika Frankfurtiin 18:05 paikallista aikaa. Koska saavuimme niin myöhään kentälle, niin sain lennon ehkä huonoimman mahdollisen paikan. Lento vierähti kuitenkin nopeasti elokuvia katsellen, ja läppärillä valokuvia ja videoita tarkastellen, ja Lufthansan ruoka ja juomatarjoilu pelasi ihan mukavasti turistiluokaksi. LH704 laskeutui lopulta Frankfurtiin 17:48, eli oli hyvin vaihtoaikaa Helsingin lennolle LH845 jonka lähtöaika oli 20:20. Piti vain kävellä loputtoman pitkä käytävä A-teminaalin ytimeen, passitarkastus, ja puolen tunnin jonotus uuteen turvatarkastukseen. Olin unohtanut sveitsiläisen linkkarin taskuun, eikä sitä Malediiveilla oltu kahdessa turvatarkastuksessa huomattu. Mutta Saksalaiset sen tietenkin läpivalaisussa heti huomasivat. Sain kuitenkin pitää sen, terä kuulemma alitti juuri sen rajan josta olisi seurannut hylkäys.

Malediivien jälkeen Saksalainen olut tuntui suorastaan ilmaiselta, vain 5 Euroa per iso tuoppi. Varsinainen happy-hour. LH845 Helsinkiin lähti hiukan myöhässä aikataulussa, vasta 20:40 ja ilmaan päästiin 21:40. Malen aikaa kello olikin jo yli keskiyön, joten nyt alkoi väsyttää tosissaan. Nukuin autuaasti ja sikeästi koko sen lennon.

Maanantai 22.2.

Helsinki-Vantaalle laskeuduimme 00:10 paikallista aikaa. Kaikkien kaikki matkatavarat saatiin perille asti. Pääsin Hannun vaimon kyydillä kotiin, sitten nukkumaan ja aamulla heti töihin.

Yhteenveto

Omalta osaltani reissu meni siis oikein hyvin, sain kaikki tarjolla olleet sukellukset tehtyä ja ne kaikki sujuivat ilman isompia ongelmia ja useimmat olivat oikein hienoja ja kivoja. Matkajärjestelyt sujuivat kaikki myös loistavasti suunnitelman mukaan ja missään asiassa emme kohdanneet olennaisia ongelmia. Meillä oli myös kiva porukka joka toimi hyvin yhdessä.

Virtasukelluksia kanaviin oli kyllä aika paljon ja vähempikin olisi ehkä riittänyt. Toisaalta, ehkä vähempi ei sittenkään olisi riittänyt, sillä tuo oli aika haasteellista puuhaa ja siinä oli kyllä opettelemista. Nyt on tämäkin sukelluksen alalaji paremmin hallinnassa, joskin meidän sukellusoppaidemme tasolle pääseminen vaatisi muutaman sadan kanavadyykin harjoituksen lisää. Kovien virtojen takia en pystynyt isolla kameralla kuvailemaan niin paljon kuin olin toivonut, mutta tulipa sitten harjoiteltua GoProlla kuvailua enemmän.

Yhteenveto kaikista reissun sukelluksista: http://sukellus.leiman.fi/2016/malediivien-2016-matka-tehty/

Videot ja valokuvat: http://photos.leiman.fi/2016-maldives

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *