Punainen Meri 2014, matkaraportti

Vuoden 2014 sukellusmatka 26.3. – 3.4.2014 toteutui aika hyvin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Pääsin itse mukaan matkalle peruutuspaikalle, sillä en vielä vuonna 2013 ollut varma, että sopiiko reissu omiin aikatauluihin niin hyvin ja en mahtunut lopulta listallekaan mukaan. Helmikuussa 2014 tuli kuitenkin peruutuspaikka tarjolle, ja nappasin sen heti itselleni.

Edellisestä Punaisen Meren reissuista olikin jo ehtinyt kulua jo peräti neljä vuotta, mutta aikoinaan olinkin kaikilla peräkkäisinä vuosina 2007, 2008, 2009 ja 2010 järjestetyillä ”Kuosa-Travels” matkoilla. Tämäkin reissu meni hyvin perinteisen kaavan mukaan, kuten aiemmatkin vastaavat Punaisen Meren livarit (= live-aboard).

Ehdin juuri ja juuri saamaan mukaan huollossa olleet sukelluskamani, jotka olivat olleet sukellusseurani Kuplan kerhotiloissa tulipalon aikaan. Sukellusluola oli saanut kaikki kamat hyvään kuntoon ja regulaattoreiden letkut oli kokonaan uusittu. Mukaan pakkasin myös ison kamerasettini.

Menomatkalla piti tosiaan viettää yksi yö Arlandan lentokentän Clarion hotellissa, koska lento Marsa Alamiin lähti todella aikaisin. Loppuillan reissuporukka viihtyikin hyvin hotellin baarissa ruotsalaisia mallasjuomia maistellen.

Ian Leiman: 2014-03-28-surface &emdash;
Vene (vai pitäisikö sanoa laiva, kun aluksella kokoa on 40 metriä) oli vanha tuttu M/Y Emperor Elite, jota oli aiemmasta muutettu hieman. Hyttejä oli 12 kpl eli ylimmälle kannelle oli lisätty 2 hyttiä, ja sukelluskannen layout oli muokattu nyt paljon järkevämmäksi. Ulkokannetkin oli muutettu paljon järkevämpään muotoon ja aluksesta saatu näin käytännöllisempi. Samalla alkoi kyllä jo ikä näkyä, vaikka alus sinänsä oli hyvin ylläpidetty ja edelleen oikein siisti, ellei suorastaan ylellinen. Tässä kokoelmassa kaikki kuvat pinnan päältä päivittäin järjestettynä:

Egyptin matkailun lama näkyi siinä, että alukseen oli saatu nyt palkattua henkilökuntaa jolla oli selvästi korkeatasoinen hotelli- ja ravintola-alan kokemus. Ruoka oli todella hyvää ja paljon parempaa kuin millään aiemmalla reissulla, ja mikä parasta: ei minkäänlaisia vatsavaivoja koko reissulla, eli hygienian taso oli korkea. Egyptissä tämä ei ole mikään itsestäänselvyys vaan harvinainen poikkeus. Siivous sujui myös mallikkaasti ja oleskelu laivassa viiden tähden hotellin luokkaa.

Sukellusoppaat olivat tällä kertaa molemmat Egyptiläisiä, ilmeisesti länsimaalaiset oppaat olivat lähteneet lomalle. Pääopas Muhammed (Mumu) puhui kyllä hyvää englantia, ja oli periaatteessa mukava tyyppi, mutta briiffaukset eivät olleet hääppöisiä ja hänen sukellusosaamisensa ei mitenkään huippuluokkaa. Meribiologiasta ei kumpikaan opas osannut paljoakaan, ja näin merenelävien esittely oli heikkoa luokkaa. Aivan toista oli vuosien 2010 ja 2009 reissuilla, kun oppaanamme oli Sonia Göggel, joka on aivan huippuluokan sukellusopas, meribiologian asiantuntija, sukeltaa kuin kala, pitää huippuluokan briiffit sekä etsii ja näyttää asiakkaille kaikki mahdolliset ötökät mitä merestä löytyy. Täällä kaikki tämän reissun briiffauskuvat:

Tämän vuoden oppaat olivat itse asiassa aika laiskoja, eivätkä usein vaivautuneet edes veteen kanssamme. Mutta kaikki reissulaiset olivat kokeneita sukeltajia, joten pärjäsimme ihan hyvin omillammekin. Tämän oppaat kai heti huomasivat ja päättivät egyptiläiseen tapaan hyödyntää tilanteen ja ottaa rennosti.

Hyttikaverikseni sain Pasin, mutta enimmäkseen sukelsin Jukan kanssa parina. Pasi kun tykkäsi mennä omia menojaan aika tavalla soolona, joten Jukan kanssa meillä oli paremmin pariturvaa toisistamme veden alla. Mitään ihmeempää ei reissun aikana sattunut ja sukellukset sujuivat hyvin.

Tulopäivänä pääsimme suoraan Marsa Alamin lentokentältä laivalle ja hytteihin majoittumaan. Jo tullessa lentokentälle saattoi havaita että Egyptin matkailu oli selvästi kärsinyt maassa olevien levottomuuksien takia, ja entisen kaltaista ruuhkaa ei näkynyt. Emperorin porukka toivotti meidät siis lämpimästi tervetulleiksi takaisin.

Laivalle päästiin siis mukavasti päivänvalon aikaan ja porukka alkoi saman tien purkamaan kamoja ja kasaamaan sukellusvarusteita. Oman paketin kasaamista piti vain odotella iltaan asti, koska olin reissun ainoana tilannut 2x12L tuplapullot, jotka olivat tulossa ruokakuorman mukana Hurghadasta. Pulloja odotellessa kasasin laukkujen uumenista ison Canon 7D kamerani sukelluskoteloonsa, ja koko setti oli onneksi säilynyt ehjänä koko pitkän kuljetuksen.

Osa porukasta sukelsi side-mount tuplilla, mutta he pystyivät siis käyttämään normaaleja 12 litran alumiinisinkkuja, joihin vain laitetaan kantopannat kiinni. Tämä on tietty aika kätevä järjestely, koska tuplapulloja ei ole reissuilla aina helppo saada, sinkkupulloja saa varmasti.

Illan hämärtyessä sainkin sitten laitepaketin kasattua. Pientä säätöä piti tuplapullojen pantoihin tehdä, että sain ne sopimaan oman wingin kanssa yhteen. Välisillassa oli havaittavissa aavistuksen verran pienen pientä kuplaa, joten täysin huippukunnossa ei venttiilit olleet, mutta tämän reissun ne kumminkin kestivät ilman ongelmaa. Tuplapullot oli ehkä vähän liioittelua näille REC-tason sukelluksille ja ikinä ei paine mennyt alle 120 Barin, joten olisin kaikki sukellukset ihan hyvin pystynyt tekemään sinkkupullollakin. Mutta reservi ei ole koskaan pahasta. Toki sukellusajat menivät parini ilmatilanteen mukaan, ja hänen sinkkupullonsa ei olisi mahdollistanut pidempiä sukelluksia. Suunnilleen tunnin dyykkejä teimme ja maksimisyvyys oli 30 metriä. Kaikille dyykeille meillä oli 32% Nitroksia. Tässä galleriassa ensimmäisen päivän kuvat pinnan päältä:

Ensimmäisen päivän sukellukset 28.3.2014 aloitettiin lähellä rantaa olevilla riutoilla heti kun laiva oli aamulla päässyt lähtemään Port Ghalibin satamasta.  Ensin aamusta Abu Dabab, joka on tyypillinen rannassa oleva koralliseinämä, hiekkapohja 14 metrissä jossa pieniä korallikumpuja. Ihan rento ensimmäinen sukellus ja sopi kamojen testaamiseen. Toinen sukellus iltapäivästä ja iltasukellus pimeässä Shaab Marsa Alamissa. Yösukelluksella huomasin että joku oli vääntänyt välisillan kiinni ja sitä ihmetellessä päästin kameran käsistä, jonka olin unohtanut laittaa kiinni. Kellukkeet nostivat kameran pintaan, josta se kameravalojen ansiosta heti löytyikin. Tässä kohteessa ei yösukelluksella ollut paljoakaan nähtävää, riutta oli aika pahasti kouluttu ja heikossa kunnossa. Vesi oli kirkasta ja näkyvyys hyvä. Tässä ensimmäisen päivän sukellus ja pintakuvat:

Yötä vasten lähdimme ajamaan kohti Daedalus riuttaa, jonne saavuttiin joskus myöhään yöllä. keli oli aika hyvä eikä merimatka kovinkaan pomppuinen. Riutan arabiankielinen nimi on Abu Eli Kitzan, ja sen keskellä sijaitsee majakka. Aikaisin aamusta 29.3.2014 lähdimme Daedaluksen pohjoiskärkeen kyttäilemään vasarapäähaita, jotka usein uivat siitä läpi auringon nousun aikaan. Kyttäilyä varten pitää uida ulos riutasta 20 metrin syvyyteen odottelemaan. Toistakymmentä minuuttia odottelimme, mutta ei niitä tällä kertaa näkynyt, kaikkea muuta kylläkin näkyi ja vilaus Manta-rauskusta. Sitten takaisin seinämälle ja itäistä reunaa etelään päin kunnes tunti tuli täyteen. Daedaluksen itäseinämä on mitä tyypillisintä ison riutan seinämää, jossa on siellä täällä luolamaisia koloja ja ulokkeita sekä pieniä tasanteita. Pohjaa ei näy ja seinämää voisi siis sukeltaa niin syvälle kuin uskaltaa. Mutta enin nähtävä on 30 metristä ylöspäin, eikä syvemmällä ole muuta kiinnostavaa kuin vähemmän rikottuja viuhkakoralleja ja satunnainen riuttahai. Seinämät ovat täysin kaikenlaisen korallin peitossa ja erilaista kalaa on runsaasti. Oransseja Anthias-kaloja on häiriöksi asti. Mitä ylemmäs seinämää nousee, sitä enemmän tulevat paljain silmin kaikki värit näkyviin. Riutan huippu on noin 5-2 metrissä ja turvapysähdyksen virkaa tekee hyvin 5 metrin tasolla lilluminen viimeisen 10 minuutin ajan. Sukellusajaksi oli annettu tunti ja sen ajan saa rattoisasti kulumaan. Lopuksi sitten jonkun poiju pintaan, uinti ulos riutan seinästä, nousu ja odottamaan kumiveneen noutoa. Ja sitten aamupalalle.

Vuoden 2007 reissulla pääsimme tekemään pienen retken majakalle, mutta tällä kertaa oppaat eivät sitä halunneet järjestää. Olivat varmaan liian laiskoja siihen.

Aamupalan jälkeen sukelsimme Daedaluksen eteläisempää puolta, suoraan laivan takaa, jossa on enemmän tasanteita 20-30 metrissä ja vedenalaisia pinaakkeleita pääriutan vieressä. Eli muodoltaan hiukan vaihtelevampaa kuin itäpuolella. Näimme myös kilpikonnia.

Iltapäivällä lounaan jälkeen lähdimme Jukan kanssa laivasta pohjoiseen päin länsiseinämää pitkin. Aluksi näimme valtavan määrän anemoneja ja Nemo-kaloja. Sitten annoimme virran viedä. Pintaan tullessa havaitsimme että koko muu porukka olikin käntynyt etelän suuntaan ja me olimme ainoat jotka olimme ajelehtineet kauas pohjoiseen. Parikymmentä minuuttia meni ennen kuin kumivenekuski älysi katsoa meidän suuntaan ja lähteä hakemaan. Pääsimme kuitenkin siiten takaisin laivalle, joka lähti saman tien ajamaan kohti etelää. Pääopas Mumu vitsaili että oli jo aikomassa jättää meidät kyydistä kun viivyimme niin kauan. Huono vitsi. Illalla meillä oli reissun juhlaillallinen ja pienimuotoinen juhla, kokit olivat laittaneet pöytään runsaan ja monipuolisen juhla-aterian.

Illan ja yön ajoimme kohti Rocky Islandia, joka oli minulle uusi kohde. Saavuimme sinne aamun koittaessa 30.3.2014 ja sukelsimme pohjoispäästä itäistä seinämää. Korallit olivat tosi hyvässä kunnossa, erityisesti näkyi isoja ehjiä viuhkakoralleja. Mutta keli merellä oli nousemassa ja näkyvyys veden alla huononemassa. Toinen sukellus Rocky Islandilla oli länsipuolella, ja siellä alkoi näkyvyys olla jo selkeästi huonompi. Iltapäivästä sukelsimme Zabragadin pohjoisen seinämän, jossa oli Punaisen Meren oloihin jo aivan järkyttävä huono näkyvyys, meillä oli aika kova sykkivä vastavirta, jota vasten pääsi kyllä uimalla kalamaisesti virtauksen sykäyksiä hyväksi käyttäen, mutta kovin syvälle ei huvittanut mennä. Virtaus pöllytti hiekkaa, niin että näkyvyys oli 5-10 metriä ja valokuvaamisesta ei tullut mitään. Hiekka oli vedessä niin paljon että salamoilla ei varsienkaan avulla saanut mitään järkevää ja taivas harmaassa pilvessä joka teki valon veden allakin tylsän harmaaksi. Kaiken kaikkiaan sukellukset Rocky Islandilla ja Zabargadilla olivat lievä pettymys huonosta kelistä johtuen. Pääopas kyllä väitti että parhaimmillaan nämä ovat upeita kohteita. Aallokko oli jatkuvasti nousemassa ja tuuli yltyi, joten laivaa ei saatu helposti ankkuriin mihinkään, paikkaa piti vaihtaa parikin kertaa. Jotkut lähtivät pahasta kelistä huolimatta yösukelluksellekin, mutta itse jätin väliin, sillä arvasin että siitä tulee hankalaa. Kuvat:

31.3.2014 Pääsimme sukeltamaan Paradise Reefille, joka kuuluu St-Johnsin alueeseen. Riutan vakio-asukas iso utelias Napoleon-wrasse oli edelleen siellä. Näkyvyys oli nyt kohtuullinen, mutta riutta on nykyään aika raiskatun oloinen ja pahasti kulunut. Vuosina 2010 ja 2009 siellä oli vielä enemmän nähtävää ja vähemmän tuhoa. Loppupäivästä sukelsimme St.Johns caves eli Um Hamerimin kahteen kertaan. Tämä on kiva ja jännä kohde jo luoliensakin takia, mutta hyvin ruuhkainen ja pahasti kulunut. Kameran salamat reistailivat pahasti, ja jätinkin sitten siihen kypsyneenä kuvaamisen vähemmälle. Oikesti olisimme halunneet muutamalle isommalle pinaakkelille, mutta pahan kelin vuoksi niille ei nyt voinut mennä. Kävimme vielä yösukelluksella Satay Southilla, mutta siellä ei kyllä ollut mitään jännää nähtävää. Päätin ottaa yösukellukselle lomaa isosta kamerasta, mutta nappaisin vanhan pikkukameran mukaan, jonka tipautin epähuomiossa sukelluksen alussa. Onneksi joku sen löysi, ihmetteli kun sataa kameroita, joten sain sen dyykin jälkeen takaisin. Päivän kuvat:

1.4.2014 Aprillipäivän pilan keksi Kaitsu, joka oli ohjeistanut opasta tiedottamaan, että kaikki lennot Egyptistä on terroriuhan takia peruttu ja näin ollen joudumme jäämään Egyptiin määräämättömäksi ajaksi. Se olisikin ollut hauskaa, jatkaa sukeltamista vielä muutama viikko J. No, oikeasti sitten matka vaan jatkui normaaliin tapaan, ja laiva saavutti Fury Shoalsin systeemin, jossa sukelsimme Shaab Maksourin, Shaab Claudion ja Shiriniatin. Kaikki tuttuja paikkoja edellisiltä  reissuilta. Kovana jatkunut keli edelleen rajoitti sitä minne oli mahdollista mennä. Shaab Claudio on erityisen kaunis ja jännän muotoinen kohde. Siellä on muutamia koralliluoliakin, monia pinaakkeleita ja korallikanjoneita. Näimme myös ison kilpikonnan monta kertaa, mureenoita ja rauskuja. Shiriniatilla on paljon erilaisia koralleja ja paljon kalaa, mutta illan hämärtyessä kuvaaminen kävi vaikeammaksi. Kuvat:

Viimeisenä sukelluspäivänä suuntasimme Elphinstonelle, jolla oli alun perin tarkoitus olla koko päivä. Elphinstone on aina yhtä hieno, mutta siellä on valtava trafiikki, sukellusporukoita tulee ja menee eri suuntiin ja päällä pörrää jatkuvasti veneitä. Valitettavasti keli oli noussut pahasti, aallokko oli aika hurja, ja aamun ensimmäiseltä sukellukselta oli hankala päästä laivaan takaisin. Itse asiassa kumiveneestä ei uskaltanut siinä aallokkossa hypätä peräkannelle lainkaan, vaan hyppäsimme kumiveneestä ja uimme tikkaille, joihin myöskin oli erittäin vaikea kiivetä siinä aallokossa. Niinpä suuntasimme seuraavaksi rantaan  Marsa Shounan lahteen, tarkoituksena bongata Dugongi, jollainen asusti siinä lahdessa. Kovan aallokon takia rannassa oli poikkeuksellisen kehno näkyvyys, melkein kuin Suomessa. Lahdessa oli hiekkapohja ja reunoissa melko tylsän näköistä korallia ja hyvin vähän nähtävää. Itse en Dugongista nähnyt vilaustakaan, joten reissun viimeinen sukellus ei ollut hääppöinen. Valokuvaaminen siinä näkyvyydessä oli toivotonta pelleilyä. Iltapäivän kuivasimme ja pakkasimme sitten kamoja kun laiva ajoi takaisin Port Ghalibin satamaan, ja poistuimme laivasta. Siirryimme sitten viettämään viimeistä iltaa hotelli Resta Grandiin. Resta Grand oli oikein tyylikäs ja mukavan oloinen hotelli, ja ruoka oli hyvää.

Viimeisen sukelluspäivän kuvat 2.4:

Reissun viimeisenä päivänä 3.4.2014 lensimme sitten takaisin kotiin Tukholman kautta. Lento Marsa Alamista Tukholmaan oli Thomas Cookin charter, jonka lähtöselvityksessä kaikilta rahastettiin hurjat ylipainomaksut, myös käsimatkatavaroista. Viimeisen päivän kuvat:

Reissu sujui kokonaisuutena hyvin, eikä mitään ikävyyksiä sattunut. Huonot kelit tuottivat vain lievän pettymyksen, koska emme päässeet ihan parhaille kohteille, näkyvyydet olivat paikoin aika kehnot ja oppaiden laiskuuden takia emme myöskään saaneet ihan kaikkea mahdollista irti reissusta. Eritäin positiivista oli että vatsa pysyi loistavassa kunnossa koko reissun. Hygienian taso oli siis oleellisesti parantunut, sillä melkein kaikilla edellisillä reissuilla näin ei ollut, itselläkin oli jatkuvasti vatsa vähän kuralla, ja joillakin aivan kauhea vatsatauti.

Vedenalainen valokuvaus ei sujunut ihan niin hyvin kuin halusin, jostain syystä salamat reistailivat monella sukelluksella. En mielestäni saanut kovin hyviä kuvia. Otin melkein kaikki kuvat myös RAW-muodossa, mutta aika ei ole koskaan riittänyt käymään niitä läpi kunnolla ja kehittämään niitä, joten galleroissa on kamerasta suoraan saadut JPG:it, joista monista saisi pienellä lisätyöllä hienommat.

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *