Matkakertomus, Punainen Meri 2015

Vuoden 2015 sukellusmatka 9.4.2015 – 19.4.2015 Punaiselle Merelle ei nyt tällä kertaa toteutunut kovinkaan hyvin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Suunnitelmaa ei voitu toteuttaa kovan tuulen ja M/Y Emperor Superior aluksen heikon kunnon vuoksi. Näkyvyydet pinnan alla olivat Punaiselle Merelle epätavallisen huonot ja vesi epätavallisen kylmää.  Eli reissu oli hiukan pettymys odotuksiin nähden, mutta ei se nyt ihan pieleenkään mennyt. Meidän oli tarkoitus käydä Brothers saarilla asti ja kiertää kaikki tärkeimmät hylyt matkan varrella. Nyt kovan tuulen takia meitä ei päästetty satamasta ensin ulos ja hukkasimme kokonaan ensimmäisen sukelluspäivän. Brothers saarille ei voitu lainkaan mennä ja pyörimme rannan tuntumassa ja tuuliherkillä paikoilla olleet hylyt jäivät käymättä.

Reissun teemana oli sukeltaa hylkyjä, ja suurin osa oli itse asiassa samoja, joita sukelsin vuoden 2008 reissulla.

Olin uutuutena hankkinut reissulle GoPro 4 Silver videokameran. Viritin sille GoProlle itse kiinnityksen Canon-7D kamerani Ikelite kotelloon. Ajatuksena oli että annan Gopron ottaa videolle aina koko sukelluksen alusta loppuun, ja sitten Canonilla kuvaan pelkkiä still-valokuvia. Tämä osoittautui ihan toimivaksi ratkaisuksi.

Aamulla aikaisin 9.4.2015 alkoi reissumme Helsinki Vantaan kentältä. Moni oli itse asiassa tuonut matkatavarat jo edellisenä iltana etukäteen, joten aamulla tarvitsi vain suoriutua turvantarkastuksesta ja suunnata lähtöportille. Olimme varanneet menolennot kahdessa osassa, ensin Lufthansan reittilento Frankfurtiin, josta matka jatkui Condorin lennolla Hurghadaan. Vaihtoaikaa oli Frankfurtissa reilut kaksi tuntia, joka pitäisi yleensä riittää hyvin. Varsinkin kun vaihto oli samassa terminaalissa. Onnettomasti vain osa porukasta onnistui hankkiutumaan ulos terminaalin sisä-alueelta, ja he joutuivat uudestaan turvatarkastukseen. Terminaalin sisällä oli tunneli jota pitkin pääsi osasta toiseen tarvitsematta mennä uuden turvatarkastuksen läpi. Eräs matkalaisista joutui todella tiukkaan syyniin, koska mukaan oli käsimatkavaroihin sattunut eksoottisempaa sukellustarviketta, kuten puukko ja työkaluja, jotka sitten jäivät haaviin. Tarkastus kesti tältä yhdeltä kaverilta niin kauan että jatkolennon lähtöportti ehdittiin jo sulkea nenän edestä. Eräs toinen matkalaisista taas kärähti lähtöportilla passin vuoksi. Egyptiin nimittäin vaaditaan että passi on voimassa yli 6 kuukautta maahan saapumisen jälkeen, ja tässä passissa oli vain 5 kuukautta jäljellä. Lentoyhtiön virkailija ei päästänyt sillä passilla lennolle, ja näin hukkasimme jo alkumatkasta 10% porukasta. Me loput pääsimme kuitenkin lennolle joka sujui normaalisti lähes loppuun asti. Egyptiä lähestyttäessä kapteeni tiedotti että Hurghadan lentokenttä oli suljettu kovan tuulen ja hiekkamyrskyn aiheuttaman huonon näkyvyyden vuoksi. Ei ollut varmaa että kone voisi laskeutua sinne. Onneksi Hurghadan kenttä kuitenkin avattiin juuri kun lähestyimme sitä ja pääsimme laskeutumaan aikataulussa iltapäivällä.

Perillä todella olikin kova tuuli ja varsin viileää. Kaikki matkatavarat olivat tulleet perille ja Emperorin oppaat olivat meitä vastassa. Pääsimme pian satamaan kahvilaan odottelemaan M/Y Superioirille pääsyä, ja kun laivan siivous oli valmis pääsimme majoittautumaan laivaan ja purkamaan tavaroita hytteihin ja sukelluskannelle. Meille tarjottiin laivalla saman tien illallinen, jonka jälkeen pääsimme jo kokoamaan sukellussettejämme.  Itse olin tilannut 2x12L tupla-alut sekä dekopulloiksi 10 ja 7 litraiset kannut. Olin ottanut Suomesta mukaan kaikki omat regut, selkälevyn ja wingin. Sukellus-asusteeksi olin tuonut mukana omat pitkän ja lyhyen 3 mm märkkärin sekä märkkärihousut, joissa on reisitaskut. Vesi oli tavallista kylmempää, eli jopa 22 asteista, joten jouduinkin pukemaan molemmat märkkärit päällekkäin, että tarkeni ja lisäksi vielä hupun. Alupullosettiä sai aika tovin ruuvailla, että sen sai sopimaan omaan selkälevyyn. Lisäksi huomattiin että välisilta vuotaa, ja siihen piti vaihtaa uudet O-renkaat.

Meillä oli kaksi rec-sukellusopasta: Sonia ja Anke, sekä kaksi tekki-opasta: Duncan ja Paul.  Paul oikeastaan keskittyi koko reissun ajaksi sekoittamaan kaasuja tekkisukeltajille, eikä tullut kertaakaan veteen, kun taas Duncan veti tekkikurssia osalle porukkaa koko viikon. Sonia piti meille briiffaukset ja Anke pääasiassa opasti rekkisukeltajia sukellusten aikana, kunnes Thistlegormiin kiinnityessä onnistui bendaamaan itsensä ja siihen loppui Anken sukeltamiset tällä reissulla. Kursseille osallistumatomat tekkisukeltajat saivat aika lailla mennä omia menojaan ilman opasta. Tekkisukeltajia meillä oli reissulla 12, joista osa kävi kursseja, osalla oli tuplapullot, osalla sidemountit. Loput 8 olivat rec-sukeltajia sukeltaen sinkkupulloilla.

Koska meillä oli tekniikkasukellussafari tulossa, laiva oli lastattu täyteteen tekkikaasuja. Takakansi oli täynnä isoja varastosäiliöitä Heliumia, Happea ja valmiita Trimix-seoksia, ja lisäksi oli iso sekoituspaneeli, josta Paul sekoitteli meille tekkisukeltajille  kaasut.

Perjantaina  10.4. heräsimme klo 7 aamiaiselle ja aloimme odottelemaan  merelle pääsyä. Ulkona merellä oli aika kova tuuli ja aallokko, joten Hurghadan satamapällikkö ei halunnut päästää turistialuksia ulos ollenkaan, ja meille kerrottiin että myöhemmin päivällä ehkä saadaan lupa lähteä. Koko päivä odoteltiin ja iltapäivällä alkoi olla selvää että lupaa lähteä ei perjantaina tulla saamaan.  Tämä ensimmäinen sukelluspäivä meni siis aivan hukkaan. Tämä oli onni onnettomuudessa Frankfurtiin jääneille, sillä yksi heistä ehti illaksi paikalle seuraavalla lennolla Turkin kautta, ja toinenkin aamuyöstä kun oli käynyt Suomen kautta hakemassa pikapassin.  Sääennuste näytti, että koko viikon tulisi olemaan yhtä tuulista, joten Emperorin maatoimisto ilmeisesti joutui järjestämään jonkinlaisen diilin satamaviraston kanssa, että aluksemme saisi vähin äänin ja vaivihkaa poistua seuravana aamuyöllä satamasta. Näin kävikin, joten sitten aikaisin lauantain 11.4. aamuna pääsimme viimein ulos satamasta merelle. Keli vain oli sellainen, että Brothers (El Akhawein) saarille ei kapteeni uskaltanut lähteä ajamaan. Myöhemmin reissulla selvisi, että aluksemme M/Y Superior oli niin huonossa kunnossa, ettei sillä jo senkään vuoksi uskaltanut ajaa niin pitkää matkaa ulkomerelle.  Toinen pääkoneista veteli viimeisiään ja sähköt katkeilivat vähän väliä, yläkansi vuoti vettä salonkiin jo kun kantta pestiin. Lisäksi kaikkien niiden tekkikaasupullojen kasaaminen M/Y Superiorin sukelluskannelle oli huono idea kovalla aallokolla, ne huojuivat uhkaavasti aina kun mentiin kovassa aallokossa ja oppaat joutuivat vahtimaan ja pitelemään niitä jatkuvasti.

Lisäksi paljon tuli riitaa siitä kun alkuperäisen suunnitelman mukaista reittiä ei pystytty ollenkaan toteuttamaan ja huono keli esti jopa monille lähellä oleville hylyille pääsyn. Osa porukasta oli nimenomaan tullut reissulle sukeltamaan hylkyjä ja tekemään niihin tekkisukelluksia. Osoittautui hankalaksi sovitella näin ex-tempore rec- ja tek-sukeltajien tarpeita ja toiveita, kun alkuperäisessä reittisuunnitelmassa ne oli huomioitu oikein hyvin.

Näin siis Lauantaina 11.4. oli meillä vasta ensimmäinen sukelluspäivä. Mutta se meni riuttojen parissa, ensimmäisen sukelluksen ollessa helppo ja matala tarkistussukellus Shaab El Ergillä. Tämä oli ns. check-dive, joka aina tällaisilla reissuilla tehdään. Eli tarkoitus on testata että kaikki laitteet toimivat ja vähän totutella ympäristöön. Toinenkin sukellus oli riutoille, TEK-sukeltajille tarjolla vähän syvemmälle vievä Siyul Kebirin seinämä ja muille matalampi kohde Bluff Pointilla. Lisäksi oli yösukellus Bluff Pointin hylkyproomulla (Barge). Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti sukeltaa Abu Nuhas riutan ympärillä olevia lukuisia hylkyjä, mutta keliä pidettiin liian kovana siihen, tuulen ja aallokon suunta oli sellainen että kumiveneillä ei turvallisesti voisi viedä ja noutaa sukeltajia. Niinpä piti sitten tyytyä näihin riuttoihin, jotka eivät riuttakohteinakaan olleet mitenkään erityisiä.

TEK-sukeltajille oli lupailtu että seuraavana päivänä olisi Rosalie Moller tarjolla, joka on vähän syvempi kohde, pohja 45 metriä. Niinpä pyysimme Trimixiä tankkeihin. Mutta sitten pääopas Sonia alkoi säätämään ja ehdotteli jotain aivan muuta, lähinnä riuttakohteita Siinain niemimaan suunnalla. Tästä seurasi aikamoinen riita, kuin tekkisukeltajien tankkeihin oli jo ehditty täyttämään kalliit trimiksit (noin 100 Euron täyttö), joita ei ollut mitään järkeä käyttää jollain riutalla. Eihän riutoilla ole yleensä mitään niin erityistä nähtävää syvällä, että olisi väkisin mentävä trimiksillä tekemään dekosukellus. Pääopas Sonia taas ei tahtonut ymmärtää tätä. Lopulta päästiin sopuun, ja päätös oli että seuraavana päivän sukelletaan sitten kuitenkin Rosalie Molleria. Se ei ollut kokeneille rekkisukeltajillekaan mahdoton kohde, sillä ylimmät rakenteet hylystä ulottuvat 30 metrin paikkeille.

Päivän sukelluskuvat:  http://photos.leiman.fi/2015-04-11/slideshow

Illalla vietimme Duncanin synttäreitä kakun kera. Duncan on Englannista kotoisin mutta asettunut asumaan Sharm El Sheikhiin vaimonsa kanssa.

Sunnuntaina 12.4. siis sukelsimme Rosalie Mollerin hylkyä koko päivän ja illaksi siirryimme tuulensuojaisempaan paikkaan ankkuriin. Laivamatka Rosalie Mollerille oli keliltään aika rankka, mutta itse hylyn kohdalla aallokko ei ollutkaan niin paha ja pysyimme hyvin poijussa kiinni.

Itse tein sitten ensimmäisen sukelluksen Rosalie Mollerille 21/35 Trimiksillä ja 50% dekokaasulla, suunnitelmana viettää 30 min hyllyllä lähinnä peräpäässä ja suunnittelin sukelluksen 40 metrin mukaan. Hylysssä oli paksuilla köysillä isot poijut kiinni ja M/Y Superior laitettiin näihin poijuihin kiinni, joten hylkyyn laskeutuminen oli helppoa. Näkyvyys sen verran heikko, että hylkyä ei pinnalta asti näe, vasta noin 20 metrin syvyydessä sen ääriviivat alkavat hahmottumaan. Oppaiden briiffaus Rosalie Mollerista osoittautui aika hataraksi, ja hylyn helposti sukellettava osat eivät olleet lainkaan niin syvällä kuin oli annettu ymmärtää. Keskisyvyys sukelluksella oli lähempänä 30 kuin 40 metriä, joten trimiksin käyttö olikin ehkä vähän liioittelua. Käytiin me toki potkurit ja peräsin katsomassa 45 metrissä ja siinä oli toki kivempi sukeltaa trimiksillä. Näkyvyys ei ollut paha, kyllä siellä näki 10-15 metriä, ja aivan hentoinen virtaus oli pohjan tuntumassa mutta kannella ei. Ensimmäinen sukellus meni ihan hyvin suunnitelman mukaan ja saimme hyvin ja helposti 20 minuutin dekot tehtyä paksulla poijukäydellä. Selkäpulloihin jäi yli 100 bar kaasua, ja dekot tein 50% hapella, eikä sitäkään paljoa mennyt. Kokonaissukellusajaksi tuli noin tunti.

Toiselle sukellukselle en vaivautunut enää ottamaan trimiksiä, vaan otin toppauksen ilmalla, jolloin sinne jäi vielä hyvät jämät heliumia. Tehtiin toinen samanlainen sukellus Rosalie Mollerin keulapäähään, puolisen tuntia hylyllä ja sitten laskeutumista ja dekoja toinen puoli tuntia. Tämä yksi trimiksi täyttö jäi sitten itselle viimeiseksi, koska mitään syvempiäkään kohteita ei sitten ollut enää tarjolla. Loppumatkan annoin täyttää selkäpulloihin 32% nitroksia tai paineilmaa. Joillekin pidemmille sukelluksille otin mukaan 50% happea dekokannussa ja tein aina 5-6 metrissä vähän pidemmän turvapysähdyksen 50% hengitellen. 100% happea en sitten ottanut sukelluksille mukaan ollenkaan, kun ei sille ollut erityisempää tarvetta. Hengittelin sitä sitten huvikseni aina sukellusten jälkeen vähän aikaa.

Päivän sukelluskuvat:   http://photos.leiman.fi/2015-04-12/slideshow

Sitten illaksi ankkuriin Siinain niemimaan etelärannalle suojaisaan paikkaan, josta käsin oli tarkoitus sukeltaa Dunraven aluksen hylky heti aamusta ja sen jälkeen Thistlegormille.

Maanantaina 13.4.2015 Aikaisin aamusta saimme kumivenekyydin lähistöllä sijaitsevalle Dunraven aluksen hylylle. Dunraven on yksi vanhimmista hylyistä, joita Punaisella Merellä sukelletaan. S/S Dunraven upposi vuonna 1876 ja oli rakennettu 1873 Newcastlessa Englannissa. Dunraven oli 82 metriä pitkä höyrylaiva ja se on uponnut ylösalaisin rannan lähelle loivaan rinteeseen. Potkuri ja peräsin ovat syvässä päässä etelän suuntaan ja pohja on peräpäässä 30 metrissä. Laivan sisälle voi turvallisesti sukeltaa peräpäästä, ja sieltä pääsee ulos monesta paikasta. Höyrykoneen ohi voi sukeltaa hieman kapeamman käytävän läpi keulapään repeämään. Keulaosa on revennyt erilleen ja löytyy 10 metrin syvyydestä. Hylyn sisällä on jännä tunnelma, valo siivilöityy hienosti rungossa olevista reiistä ja paljon pientä kalaa asustaa rungon alla.

Kumivenekuski mokasi navigoinnin ja vei meidät hiukan liian pitkälle länteen. Kun pääsimme pinnan alle, niin eihän siellä mitään hylkyä näkynytkään.  Dunravenin hylky on aivan rannan tuntumassa rinteessä ja näkyy kauas. Lähdimme sitten räpylöimään itään päin, ja tietysti vastavirtaan. Noin 10 minuutin räpylöinnin jälkeen tulimme viimein hylylle. Sitten menimme peräpäähän ja sukellettiin rungon sisällä keulalle asti.

Sukellusparilleni Karille sattui valitettava vahinko kun olimme palanneet takaisin pinnalle ja olimme pyrkimässä kumiveen kyytiin. Kun kari kiskoi pakettia selästään, niin ranteessa ollut kallis tekkisukellustietokone irtosi ja putosi. Itse näin kun se alkoi vajota kohti pohjaa, mutta omakin paketti oli jos poissa selästä ja painovyönkin olin ehtinyt jo heittää kumiveneeseen, joten en millään päässyt enää pinnan alle pelastamaan sitä. Sinne se vajosi pohjaan, ja syvyyttä siinä kohdassa jo vähän kauempana rannasta oli varmaankin jo yli 50 metriä.

Dunravenin kuvat: http://photos.leiman.fi/2015-04-13/slideshow

Dunraven keikan jälkeen suunatasimme kohti Thistelgormia, siinä välissä tarjota REC-sukeltajille tilaisuus sukeltaa ”Small Passage” riuttakohde matkan varrella. Sitten loppupäivä ja seuraava aamu sukellettaisiin Thistelgormin hylkyä, jonka päällä myös yövyttäisiin. REC-sukeltajille tarjoutui tällä reissulla enemmän sukelluskohteita kuin TEK-sukeltajille, johtuen kahdesta syystä. Ensinnäkin kahdeksan REC-sukeltajan sinkkupullot oli nopea ja helppo täyttää kaikkien tarjolla olevien sukellusten välillä, kun taas tekkisukeltajien tuplapullojen täyttö vei huomattavan paljon enemmän aikaa, ja täyttö piti tehdä blendauspaneelin lisäsuodattimen läpi, koska tekkipullot oli pidettävä happipuhtaina. Toisekseen tekkisukeltajat tekivät pidempiä ja keskimäärin syvempiä sukelluksia kuin REC-sukeltajat, ja usein dekojen kera, joten pinta-aikaa oli pidettävä enemmän.

Thistlegormin hylystä olen kirjoittanut jo aiemminkin ja sukelsin itse siellä viimeksi 2008.

Thistelgormilla oli, kuten tavallista, aivan älyttömästi muitakin aluksia ja porukkaa tosi paljon kiertämässä hylkyä. Oma aluksemme laitettiin länsipuolelle hylkyä kiinni ja takimmainen kiinnitysköysi vei Thistelgormin katkenneen peräosan kohdalle. Sinne sitten suuntasimme parini kanssa ensimmäisen sukelluksen. Käytiin katsomassa potkurit, ja peräosan tykit. Sitten suuntasimme räjähtäneen lastiruuma nelosen yli ja keulaosan takana olevasta aukosta hylyn sisään lastiruuma kolmoseen. Sieltä pääsee kätevästi lastiruuma kakkosen alimmalle tasolle, jossa on kuorma-autoja. Sieltä sitten hylyn alinta tasoa ykkösruumaan asti, ja sitten kierros ylemmillä tasoilla, ja lopuksi tultiin ulos keluakannelle ja sitten sieltä oman aluksemme keulaköyttä pitkin pois. Tuplapulloilla saimme helposti tunnin sukelluksen, ja keskisyvyyttä jotain 20 metriä, melkein vältimme dekoille joutumisen, mutta selkäkaasut olisi riittäneet jonkunmoisille dekoillekin. Mutta  oli mukavampaa nyt jättää dekoilut tekemättä ja tunnin dyykillä ehti näkemään ihan riittävästi. Sain aika hyvin kuiva ja videota, joskin näkyvyys oli hylyllä tavanomaista huonompi.

Thistlegormin kuvat: http://photos.leiman.fi/2015-04-13_2/slideshow

ja videopätkä:

Teimme vielä iltadyykin pimeällä. Sinne otin mukaan pelkän GoPro:n joka onnettomasti ei lähetynyt käyntiin ollenkaan sukelluksella. Ilmeisesti akku ei ollut kunnolla kiinni ja kamera ei saanut virtaa. Mutta ihan OK yödyykki siitä tuli, kierrettiin keulaosan kaikki kansirakenteet. Porukkaa oli illallakin paljon.

Sukellusopas Anke oli saanut nakin kiinnittää Superior Thistlegormiin ja kovan tuulen takia homma meni aika säätämiseksi ja hän joutui tulemaan liian monta kertaa ja liian nopeasti pintaan. Ilmeisesti illalla niveliä vähän kivisti ja happea piti hengitellä. Anke ei sitten sukeltanut koko loppuviikkona, mutta eipä häntä kammioonkaan toimitettu. Ilmeisesti  kyseessä oli lievempi sukeltajantautitapaus.

Tiistaina 14.4.2015 sukelsimme siis Thistelgormin heti aamusta ja sitten suuntasimme Abu Nuhas riuttaa kohti. Matkan varrella REC-sukeltajille tarjoutui riuttasukellus Siyul Kebir Southilla. Abu Nuhaksella pääsimme sukeltamaan Giannis D hylky.

Thistlegormin kuvat tiistailta: http://photos.leiman.fi/2015-04-14_1/slideshow

Giannis D:lläkin olen aiemmin käynyt vuonna 2007 ja silloin siellä oli käsittämättömän hyvä näkkäri. Nyt oli paljon huonompi ja en saanut sellaisia kuvia kuin olisin toivonut. Sellaista koko hylyn kuvaa, kuten Alex Mustard on ottanut, ei näillä näkkärellä saanut aikaiseksi.

Ghiannis D kuvat: http://photos.leiman.fi/2015-04-14_2/slideshow

Sitten iltapäivällä aloitimme pitkän merimatkan kohti Safagaa, jossa pääkohteena oli Salem Expressin hylky. Pääsimme myöhään illalla Safagan lähistölle ja jostain löydettiin kohtuullisen suojainen ankkuripaikka.

Keskiviikkona 15.4.2015 aamuna aloitimme sukeltamalla riuttakohde Panorama Reef. Sitten iltapäivällä oli vuorossa Salem Express. Tarjolla oli lopuksi vielä yösukellus Gota Shaab Sheer riutalla. Illallisella syöimme sukellusopas Paulin synttärikakkua. Paul oli kotoisin Hollannista, kuten myös Anke.

Salem Expressillä en ollut aiemmin käynnyt, joten oli kiinostavaa päästä näkemään se. Salem Express oli RORO-autolautta, joka liikennöi Punaisen Meren yli Egyptin Safagan ja Saudi-Arabian Jeddahin väliä. Joulukuussa 1991 kun se oli palaamassa Safagaan, kyydissään 690 matkustajaa, se törmäsi navigointivirheen vuoksi Hyndaman riuttaan ja upposi hetkessä aivan riutan viereen ja vajosi kyljelleen pohjaan 30 metrin syvyyteen. Vain 180 pelastui huonojen pelastustoimien vuoksi. Virallisten tietojen mukaan 470 matkustajaa hukkui haaksirikossa, mutta epäviralliset tiedot kertovat vielä suuremmasta määrästä.

Briiffauksessa meitä varoitettiin, että tunnelma hylyllä on raskas ja surullinen, koska niin moni hukkui onnettomuudessa, ja hylky on täynnä jälkeenjäänyttä omaisuutta. Tämä varoitus piti hyvin paikkaansa. Ensimmäisellä sukelluksella tuntui todella aavemaiselta sukeltaa hylyn läpi ja kuvitella kuinka niin moni hukkui täällä, ja nähdä kaikki ne esineet joita jäi jälkeen. Toisella sukelluksella  tunnelma hiukan jo helpotti.

Hylky on erittäin selkeä ja helppo sukeltaa ulkopuolelta, ja vaikka nyt ei ollut paras mahdollinen näkyvyys, niin surin osa siitä oli joka suuntaan näkyvissä. Sukellus alkaa aina vasemmalta kyljeltä noin 10 metrin syvyydessä. Sieltä on sitten luontevinta laskeutua pohjalle 30 metriin ja sukeltaa perästä keulaan päin 90 astetta kallellaan olevan kannen vieressä. Hylyn sisään voi sukeltaa auki olevan takaluukun kautta kallellaan olevalle autokannelle, ja ulos pääsee joko samaa tietä, tai ylhäällä olevan vasemman kyljen oviaukon kautta. Jos sukeltaa koko hylyn läpi, eli noin 100 metriä, niin myös keulapäästä pääsee ulos tiettyjä reittejä, mutta ei kovin helposti.

Salem Express kuvat keskiviikolta: http://photos.leiman.fi/2015-04-15/slideshow

Torstaina 16.4.2015 aamuna aloitimme sukeltamalla riuttakohde Abu Kefan South. Sitten seuraavana oli vielä kerran vuorossa Salem Express. Tämän jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Hurghadaa kohti ja hiukan ennen Hurghadaa oli vielä tarjolla viimeinen yösukellus Gota Abu Ramada riutalla. Matkalla Hurhadaan juhlistimme tekkikurssin suorittaneiden valmistujaisia. Heille oli tullut tutuksi käsitteet ”sandy bottom” ja ”hold the line”. Niinpä viimeisenä tehtävänä oli selviytyä ylemmälle takakannelle viritetystä sukelluslainista tehtystä taitoradasta, jonka päässä odotti palkinto. Yöksi siirryimme ankkuriin Hurghadan satama-altaasen ja vietimme viimeistä yötä M/Y Superiorilla. Maihin asti ei voinut mennä, koska sitten ei olisi ollut aamulla lupaa sukeltaa.

Salem Express kuvat torstailta: http://photos.leiman.fi/2015-04-16/slideshow

Abu Kefan South : http://photos.leiman.fi/2015-04-16_2/slideshow

M/Y Superior oli jo parhaat päivänsä nähnyt ja vähän joka paikka oli rempallaan, vaikka miehistö kyllä teki parhaansa pitääkseen sen toiminnassa, kunnossa ja siistinä. Egyptiläinen miehistö oli oikein ystävällistä ja palveluhenkistä. Kaikki paikat pidettiin siistinä ja ruoka oli erittäin hyvää. Tietääkseni kukaan ei saanut vatsatautia, mikä on Egyptin oloissa lähes poikkeuksellista.  Useilla aiemmilla Egyptin reissuilla oli ollut kaikilla vatsan kanssa ongelmia, mutta nyt ei ollut mitään.

Perjantaina 17.4.2015 oli viimeinen sukelluspäivä, jonka aloitimme aamulla aikaisin sukeltamalla aluksemme alapuolella Hurghadan satama-altaan pohjalla makaavan El Minya miinanraivaajan.

Sitten heti sukelluksen jälkeen oli aika purkaa laitepaketit ja pakata kaikki omat kamat laukkuihin. M/Y Superiori ajettiin laituriin ja heti lounaan jälkeen meidät kuljetettiin El Gounaan ”Three Corners Ocean View” hotelliin, jossa vietimme dekopäivän ja viimeisen yön Egyptissä ennen kotiin lentämistä.

Meillä oli all-inclusive paketti hotellissa, ja siihen kuuluivat myös juomat. Loppuillasta päädyimme kuitenkin tekemään After-Dive baarikierroksen El  Gounassa ja lopulta päädyimme satamassa veden päälle rakennettuun  yökerhoon, jossa oli teknohenkinen ulkoilmadisko läpi koko yön.

Lauantaina 18.4.2015 heräsimme rankan After-Dive biletyksen jälkeiseen todellisuuteen. Itse nukuin myöhään ja jouduin jättämään aamupalan väliin ja aloitinkin päivän lounaalla. Muistikuvat yön tapahtumista ovat hataria, ja siten niistä on vähän kerrottavaa. Iltapäivällä meidät sitten vietiin Hughadan lentokentälle, ja lensimme Condorin lennolla Frankfurtiin. Frankfurtissa yövyimme Hiltonin lentokenttähotellissa. Baarit olivat jo sulkeutumassa kun pääsimme perille, joten vain yhdet nopeat yömyssyt ehdittiin ottamaan ennen nukkumaanmenoa.

Sunnuntaina 19.4.2015 Oli sitten aikainen herätys ja aamulento takaisin kotiin. Kaikki pääsivät terveinä takaisin kotiin eikä paluulennoilla sattunut enää mitään epätavallista.

Sukelluksia sain itse tehtyä 15 kpl. https://en.divelogs.de/cal/ianleiman/2015/4

Matkan saldona kuvauspuolella kertyi 1113 valokuvaa pinnan alta, 500 pinnan päältä ja noin 14 tuntia raakaa videota.

Kaikki sukelluskuvat löytyvät täältä: http://photos.leiman.fi/redsea-2015

Vidoita joutuu editoimaan vielä jonkun tovin ja niitä saattaa näkyä täällä: http://photos.leiman.fi/2015-redsea-videos

Toteutuneet sukellukset:

0

PE

Ei sukelluksia, satamassa kovan tuulen vuoksi kuvia valokuvalinkit
1

LA

11.4.

1 Shaab El Erg (check dive) 111 http://photos.leiman.fi/2015-04-11/slideshow
2 TEC: Siyul Kebir NW
3 REC: Bluff point & Barge
4 The Barge (yösukellus)
2

SU

12.4.

1 Rosalie Moller 188 http://photos.leiman.fi/2015-04-12/slideshow
2 Rosalie Moller
3

MA

13.4.

1 Dunraven 138 http://photos.leiman.fi/2015-04-13/slideshow
2 REC: Small Passage
3 Thistlegorm 139 http://photos.leiman.fi/2015-04-13_2/slideshow
4 Thistlegorm
4

TI

14.4.

1 Thistlegorm 122 http://photos.leiman.fi/2015-04-14_1/slideshow
2 REC: Siyul Kebir South
3 Giannis D 98 http://photos.leiman.fi/2015-04-14_2/slideshow
5

KE

15.4.

1 Panorama Reef
2 Salem Express 110 http://photos.leiman.fi/2015-04-15/slideshow
3 Gota Shaab Sheer (yösukellus)
6

TO

16.4.

1 Abu Kefan South 79 http://photos.leiman.fi/2015-04-16_2/slideshow
2 Salem Express 128 http://photos.leiman.fi/2015-04-16/slideshow
3 Gota Abu Ramada (yösukellus)
7

PE 17.4.

1 El Mina

Kartta reitistämme:

Superior itinerary

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *