Truk Lagoon 2.3. – 25.3.2013

Truk Lagoon wreck map

Seuraava iso sukellusmatkani suuntautuu ”Truk Lagoon” nimellä tunnettuun kohteeseen maaliskuussa 2013.  Matkaa järjestää jälleen kerran Hannu Kuosa, ja ilmoittauduin itse reissulle heti kun Hannu alkoi järjestämään matkaa jo parisen vuotta sitten.

Tämä artikkeli on sarjassaan ensimmäinen tästä matkasta, ja kerään Truk matkan pääsivulle linkit kaikkeen aineistoon matkasta.

Truk Lagoon” on itse asiassa vanhentunut nimi, ja paikan virallinen nimi on nykyään Chuuk. Chuukin saariryhmä on atolli, eli suuri rengasriutta, jonka keskellä on laguuni, ja laguunissa sijaitsevat asumiskelpoiset saaret. Atollin muodostrava rengasriutta on 225 km pitkä ja sulkee sisäänäs noin 79 x 50 km kokoisen laguunin, jonka syvyys on 60-100 metriä. Atollin ulkopuolella valtameri on tuhansien metrien syvyinen. Atollin sisällä on 11 suurempaa ja 46 pienempää saarta, ja lisäksi reunariutalla 41 pientä saarta. Asukkaita on noin 50 tuhatta.

Chuuk sijaitsee Mikronesiassa, joka on Tyynellä Valtamarellä lähellä päiväntasaajaa ja maapallon päivämäärärajaa.  Paikka on siis aikalailla toisella puolella maapalloa Suomesta käsin katsoen.

Miksi sitten matkustaa niin kauaksi sukeltamaan? Kyseinen paikka tunnetaan hylkysukeltajien ”mekkana”. Siellä on sukellettavassa pienellä aluella poikkeuksellisen runsas määrä toisen maailmansodan aikaisia hylkyjä, jotka ovat jääneet pohjalle täyteen lastattuina ja ovat säilyneet kaukaisen sijainnin vuoksi verraten koskemattomina. Tiettävästi missään muualla ei ole mahdollista sukeltaa näin suurta määrää ja näin suuria ja tämäntyyppisiä hylkykohteita näin helposti ja lyhyessä ajassa. Hylyistä on tropiikissa muodostunut vuosikymmenten kuluessa keinotekoisia riuttoja, joilla voi myös nähdä valtan kirjon koralleja ja kaloja. Trooppinen sijainti lämpimässä ja kirkkaassa vedessä keskellä suojaisaa atollia tekee sukeltamisesta verraten helppoa, varsinkin kun verrataan sukeltamista vaikkapa Suomen haastaviin olosuhteisiin kylmässä ja pimeässä. Yleensä myös lähempänä suuria asutuskeskuksia uponneet hylyt pyritään pelastamaan ja/tai lasti korjaamaan talteen, joten suuria helposti sukellettavia hylkyjä harvemmin jää paikoilleen. Truk eli Chuuk sijaitsee kuitenkin niin kaukaisessa kolkassa planeettaa, pitkän matkan päässä  ”sivistyneestä maailmasta”, jonka vuoksi nämä hylyt ovat saaneet maata meren pohjalla pitkän aikaa rauhassa.

Toinen maailmansota

Truk-tai Chuuk-laguuni oli toisen maailmansodan aikaan Japanin Keisarillisen Laivaston suuri ja tärkeä  laivastoasema sekä keskeinen logistinen tukikohta. Sen kautta kulki valtava määrä tarvikkeita ja sotamateriaalia kaikkiin Japanin laivaston tukikohtiin ja siellä huollettiin kaikkea sotakalustoa. Tukikohtaa miehitti lähes 50 tuhatta laivaston ja armeijan sotilasta. Tukikohdassa sijaitsi 5 kiitorataa, korjauspajoja, sukellusveneiden tukikohta, tutka- ja radioasema. Näitä kaikkia suojasivat suuri määrä tykkejä ja ilmatorjuntakalustoa, ja saarille oli rakennettu teitä, bunkkereita, juoksuhautoja ja luolia.

Trukin tukikohtaa on luonnehdittu Japanilaisten vastineeksi USA:n Hawajilla sijaitsevaan Pearl Harbourin laivastoasemaan, jonka Japanin laivasto tuhosi yllätyshyökkäyksessä 7.12.1941. Japanilaisten hyökkäys Pearl Harbouriin käynnisti USA:n osallistumisen toiseen maailmansotaan, sekä vuosia kestäneet sotatoimet Japania vastaan Tyynellä Valtamerellä, jotka lopulta päättyivät Japanin ehdottomaan antautumiseen 15.8.1945 (Victory over Japan Day) – pian sen jälkeen kun USA:n pommikoneet pudottivat atomipommit Hirsoshimaan ja Nagasakiin 6. ja 9.8.1945.

Trukin laivostotukikohta tuhottiin reilu vuosi ennen sodan päättymistä 17-18.2.1944 nopeassa kaksi päivää kestäneessä hyökkäyksessä, jolle USA:n laivasto oli antanut nimen ”Operation Hailstone” eli vapaasti suomeksi käännettynä ”Operaatio Jäärae”. Operaation toteutti ”Task Force 58”, jonka alaisuuteen kuului 5 lentotukialusta, 4 kevyttä tukialusta, 7 taistelulaivaa, lukuisia risteilijöitä, hävittäjiä, sukellusveneitä ja muita tukialuksia, sekä 500 lentokonetta.

Tämä USA:n kannalta erittäin menestyksekäs operaatio käytännössä lopetti Trukin tehokkaan toiminnan tukikohtana. Japanilaisten logistiikka rampautui pahasti ja kaikkien tukikohtien huolto kävi mahdottomaksi. Tämän jälkeen USA:n laivaston oli helppo edetä Tyynellä Valtamerellä ja vallata muita tukikohtia kuten Guam, Saipan, Palau ja Iwo Jima. USA:n tappiot operaatio Hailstonesta jäivät vähäisiksi. Operaatio Hailstone oli eräänlainen lopullinen kosto Pearl Harbourin tuhoamisesta – silmä silmästä, hammas hampaasta. Pearl Harbourin iskun pääsuunittelijana pidetty amiraali Isoroku Yamamoto piti päämajaansa taistelulaiva Yamamotolla, joka oli Pearl Harbourin hyökkäyksen aikaan ankkurissa Trukilla. Amiraali Yamamoto sai kuitenkin surmansa jo ennen operaatio Hailstonea 18.4.1943 Solomonsaarilla järjestetyssä hyökkäyksessä, joka tunnettiin nimellä ”Operation Vengeance” (”Operaatio Kosto”).

Operaatio Hailstonessa upotettiin  suurin osa Trukin tukikohdalla silloin sijainneista aluksista ja tehtiin kaikki lentokoneet ja merkittävät aseet toimintakyvyttömiksi. Japanin laivasto menetti mm. 3 risteilijää, 4 hävittäjää, puoli tusinaa pienempiä sotalaivoja, 32 kauppalaivaa ja 270 lentokonetta. Miehistötappion lasketaan tuhansissa.Vain muutama sota-alus pääsi karkuun. Suurimmat sotalaivat upposivat taisteluissa atollin ulkopuolelle, jossa meri on tuhansien metrien syvyinen. Atollin sisään upposivat kaikki suuret rahtilaivat, jotka olivat täynnä tärkeää sotamateriaalia. Atollin sisällä meren pohja on enintään 60 metriä syvää, joten siellä sijaitsevat hylyt ovat sukellettavissa. Operation Hailstone:in jälkeen Japanilaiset siirsivät vielä 100 jäljelle jäänyttä lentokonetta Rabaulin tukikohdasta Trukille, jotka USA:n laivasto tuhosi viimeisessä hyökkäyksessä atollille 29-30.4.1944. Tämän hyökkäyksen yhteydessä ei atollilla havaittu enää minkäänlaista laivastotoimintaa. Atollille jääneet Japanilaiset jäivät sodan loppuajaksi eristyksiin ja olivat tarvikkeiden loppuessa nääntymäisillään nälkään. Trukin tukikohdan komentaja antautui 2.9.1944 USA:n laivastolle USS Portlandilla.

Sodan jälkeen

Sodan loputtua Japanilaiset poistettin atollilta ja elämä palasi entiselleen. Alkuperäinen polynesialainen mikronesian saariryhmän väestö jatkoi perinteistä elämäntapaansa. Japanin upotettu laivasto sai rapistua meren pohjalla rauhassa vuosikymmenet. Vasta 1960/1970-lukujen taitteessa alueelle saapui muualta laitesukeltajia ja hylkyjä alettiin etsimään ja tutkimaan. Hylyt ovat rapistuneet ja ruostuneet vuosikymmenten kuluessa, mutta vielä 2010-luvulla useimpien rungot ovat vielä pystyssä ja sukeltajille riittää nähtävää. Todennäköisesti vuoteen 2100 mennessä hylyt ovat jo kokonaan romahtaneet ja peittyneet koralliin. Viime vuosina on huolestuttu näiden ja muiden samankaltaisten hajoavien hylkyjen ympäristövaikutuksista.

Hylkyjä kutsutaan usein nimellä ”The Ghost Fleet of Truk Lagoon”, eli Trukin aavelaivasto.

Jacques Cousteau

Vuonna 1969 Jacques Cousteaun tutkimusryhmä saapui atollille Calypso aluksellaan ja he olivat tiettävästi ensimmäiset laitesukeltajat jotka ovat tutkineet Trukin hylkyjä. Tämä tutkimusretki on esitetty TV-sarjassa ”The Undersea World of Jacques Cousteau”, kauden 1 episodissa 14 nimeltään ”Lagoon of Lost Ships / Le lagon des navires perdus”. Jakso on ensimmäisen kerran näytetty 14.5.1971. Jakso löytyy Youtubesta:

 Kimiuo Aisek, Sam Redford

Kimiuo Aisek oli Chuukin alkuperäisasukas, joka oli 17-vuotias Operaation Hailstonen aikaan. Hän löysi vapaasukeltamalla monia alueen hylyistä jo nuoruudessaan. Hän toimi alueen ensimmäisenä sukellusoppaana ja avusti Sam Redfordia, joka saapui saarille 1972 etsimään ja tutkimaan hylkyjä. Apunaan Sam Redford käytti USA:n hallinnon arkistoista silloin juuri julkiseksi tulleita salaisia sodanaikiaisia dokumentteja. Sam onnistui löytämään mm. San Francisco, Aikoku ja Amagisan Maru alusten hylyt. 1970 luvun lopulla noin 30 hylyn sijainti oli löydetty. Vuonna 1973 Kimiuo Aisek perusti alueen ensimmäisen sukellusliikkeen Blue Lagoon Resortin, joka on edelleen toiminnassa ja Aisekin perheen omistuksessa. Kimiuo kuoli 4.1.2001 sydänkohtaukseen ja hänen muistokseen on kiinnitetty muistolaatta Fujikawa Marun kannelle.

Klaus Lindemann

Klaus Lindemann alkoi kartoittamaan alueen hylkyjä tehokkaammin 1980-luvulla yhteistyössä Kimiuo Aisekin kanssa. Yhdessä he löysivät 16 muun suuren hylyn sijainnit ja Klaus Lindemann julkaisi  löydökset kirjassaan ”Hailstorm: The Dive Guide”, ISBN 0-9678122-0-8. Kirjaa on hankala löytää, mutta tässä yksi mahdollinen ostospaikka.

Lähes kaikkien hylkyjen mukana hukkui paljon japanilaisia merisotilaita joiden jäännökset jäivät hylkyjen uumeniin. Vanhimmissa filmeissä ja valokuvissa näkee vielä suuret määrät luurankoja ja pääkalloja. Klaus Lindeman dokumentoi hautapaikat tarkasti, jonka tiedon avulla Japanilaiset kävivät 1980 luvulla keräämässä vainajien jäännöksiä pois ja niille järjestettiin Japanissa asianmukaiset hautajaistoimitukset. Syvimmistä ja vaikeapääsyisimmistä paikoista voi tosin edelleen löytää vainajien jäännöksiä.

Lisää tietoa

Sanna Eldén-Pehrsson on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin suomeksi Truk-Laguunista:

Muutoin Truk Laguunista ei oikein löydy suomenkielistä tietoa tai tietolähteitä.
Tässä linkki itse keräämääni listaan tietolähteitä.

 Videoita

Mainos 2-tuntisesta DVD-setistä (ks. Facebook sivu ja nettisivu):

 

 

 

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *