Päivä- ja sukellusohjelma MSY Seahorsella

Tämä blogiartikkeli kuluu kategoriaan “RajaAmpat-2011” joka kertoo Indonesian matkasta.

Joku voisi kuvitella että aika käy pitkäksi purjeveneessä pitkällä risteilyllä. Tosiasiassa reissulla mentiin tukka putkella auringonnoususta iltaan, ja illalla uni kyllä maittoi.

Päivän ohjelma MSY Seahorsella on tyypillisesti seuraavanlainen:

  • herätys klo 6:30
  • pieni aamiainen: mehua, kahvia, leipää, hedelmiä
  • tilaukset varsinaiselle aamiaiselle
  • klo 7 valmistautuminen ensimmäiselle sukellukselle ja briefing
  • siirtyminen veneeseen, ajo sukelluskohteelle
  • ensimmäinen sukellus noin klo 7:30-8:30, sen jälkeen paluu laivalle
  • täysi aamiainen klo 9, tarjoillaan pöytiin ennakkotilauksen mukaan
  • toiselle sukellukselle valmistautuminen noin klo 10…10:30
  • toinen sukellus klo 11-12
  • lounas klo 13, tarjoillaan pöytiin, salaatti, pääruoka, jälkiruoka
  • kolmannelle sukellukselle valmistautuminen klo 14:00 tai 14:30
  • kolmas sukellus klo 14:30-15:30 tai 15-16
  • iltapäivän kahvi/teetarjoilu
  • neljännelle sukellukselle valmistautuminen klo 17 tai 18
  • neljäs eli joko auringonlaskusukellus 17:15-18:15 tai yösukellus 18:30-19:30
  • illallinen klo 20, tarjoillaan pöytiin, keitto, pääruoka, jälkiruoka
  • nukkumaan klo 21…22 maissa

Sukellukset suoritettiin seuraavan ohjelman mukaan, joka siis toistui edellä olevan päiväohjelman jokaisessa kohdassa ”sukellus”, eli neljä kertaa päivässä:

  • Päivän sukellusohjelma (kohteet ja kellonajat) merkittiin aamulla kannella olevaan valkotauluun.
  • Jos kameran aikoi ottaa sukellukselle, sen oli syytä olla kasattuna ja valmiina jo ennen valmistautumista sukellukselle. Kamera laitettiin omaan kantokassiin, jonka miehistö kantoi veneelle.
  • Laivakellon kilistys merkiksi siitä että aletaan valmistautumaan sukellukselle.
  • Uikkarit päälle ja raahautuminen sukelluskannelle.
  • Oman tankin happipitoisuuden tarkistus mittarilla, jos tätä ei jaksanut itse tehdä, niin opas katsoi sen ja ilmoitti henkilökohtaisesti.
  • Regulaattorin kiinnittäminen tankkiin merkiksi siitä että on lähdössä sukellukselle. Opas varmisti asian vielä kysymällä, ja kiinnitti regulaattorinkin jos ei itse jaksanut.
  • Miehistö kantoi laitepaketin veneeseen.
  • Märkäpuku päälle. Maskin pesu ja maski mukaan. Sukellustietokone ranteeseen.
  • Pääopas antoi nopean briiffauksen tulevalle kohteelle kun kaikki olivat valmiina lähtöön. Yksi oppaista kävi etukäteen tarkistamassa merivirran suunnan ja voimakkuuden. Joskus laitettiin merkkipoiju kohteelle.
  • Siirtyminen veneisiin. Veneessä oli jo valmiina oma laitepaketti, painot, räpylät ja kamera.
  • Vene lähti ajamaan kohti sukelluskohdetta. Matkan aikana (5…10 min) avattiin tankki, puettiin laitepaketti, painot, räpylät ja maski.
  • Kun päästiin kohteen päälle, opas katsoi että kaikki ovat valmiina, laskettiin kolmeen ja kaikki yhtä aikaa selkä edellä veteen.
  • Kuvaajille ojennettiin veneestä kamerat veteen.
  • Pinnan alle mentiin saman tien, muut kuin kuvaajat yleensä negatiivisena suoraan veneestä. Merivirtaa oli yleensä sen verran että riutalle piti uida heti.
  • Suurin osa sukelluskohteista oli riuttaseinämiä, tai pinaakkeleita, joiden kylkeen syöksyimme noin 20…30 metrin syvyyteen. Siitä sitten tultiin pikkuhiljaa ylemmäksi.
  • Sukellusoppaita oli kaikkiaan kolme, joista yleensä ainakin kaksi oli mukana. Opasta ei ollut pakko seurata, jokainen pari sai mennä vapaasti omia menojaan. Oppaat etsivät ja näyttivät mielenkiintoista katsottavaa ja kilistivät tankkia pointterilla kun joitain löytyi.
  • Sukellus oli hyvin usein mahdollista päättää 5 metrin syvyyteen riutan yläosassa, jolloin varsinaista turvapysähdystä ei erikseen tehty, vaan vietettiin riittävän kauan aikaa noin 5 metrissä. Joskus harvoin oli pakko tehdä merkkipoijulla turvapysähdys välivedessä.
  • Hyvällä ilmankulutuksella 12 litran tankista riitti ilmaa noin tunnin sukellukseen, niin että 50 baria jäi. Jotkut tosin imaisivat tankit lähes tyhjiksi, ja siitä motkotettiin koska se ei ole tankeille hyväksi.
  • Sukelluksen lopuksi palattiin pinnalle ja vene tuli heti noutamaan. Isommassa alumiiniveneessä oli tikkaat, ja pienempään kumiveneeseen piti kavuta laitaa pitkin.
  • Veneellä palattiin takaisin laivalle ja sukeltajat nousivat laivaan. Miehistö kantoi laitepaketit ja kamerat sukelluskannelle.
  • Märkäpuvun riisuminen ja ripustaminen kuivumaan. Puvun sai myös huuhdella pesuvedessä, jolloin se pysyi raikkaampana.
  • Kannella saattoi ottaa nopean lämpimän suihkun ja lämmitetty pyyhe oli heti tarjolla, samoin kuin juotavaa.
  • Oma kamera piti itse nostaa kantokassista ja huuhdella se altaassa itse. Tällä vältettiin rikkoontuminen miehistön toimesta ja vältettiin laivan vastuu moisesta.
  • Yleensä sukelluksen jälkeen mentiin suoraan syömään, joten hytissä piti käydä vaihtamassa uikkarit kuiviin ja ”siistimpiin” vaatteisiin. Salongissa ei ollut tapana esiintyä uikkareissa ja ilman paitaa.

Sukellusten välillä ehti juuri ja juuri huoltamaan omat välineensä, valokuvauslaitteet, syömään, käymään vessassa, kirjoittaman lokikirjaa jne. Mukaan otetut kirjat toin koskemattomina takaisin kotiin. No, ehti siinä sentään jonkun tovin ottamaan aurinkoa ja katselemaan maisemia aina silloin tällöin.

 

3 Comments

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *