AOWD osa 2 ”etsintä ja nosto” 29.7.2006

AOWD-kurssin ensimmäisen sukelluksen jälkeiseen veneeseen nousun yhteydessä oli joku porukasta onnistunut kämmentämään firmalta lainatun painovyön kanssa ja pudotti sellaisen yli laidan 18 metrin syvyyteen. Tästä sai Hessu neronleimauksen ja päätti että AOWD-kurssilaiset saavatkin nyt harjoitella etsintää ja nostoa, ja käydä noutamassa sen firman painovyön sieltä pohjalta.

AOWD-kirjasta ”etsintä ja nosto” kappaletta konsultoiden visioitiin porukalla parit etsintäkuviot, joilla pudonneen painovyön piti löytymän. Päätettiin lopulta, että pudotetaan veneen kulmalta alas ankkuri, jonka narua seuraamalla löydettäisiin aika lähelle vyön putoamiskohtaa. Sitten yksi meistä ottaisi riilin ja pitelisi sitä ”napana” paikallaan, kaksi muuta tekisi riilinarusta kiinni pitäen kehäetsintää laajenevalla säteellä kunnes vyö löytyisi. Ja sitten neljäs olisi nostosäkin kanssa valmiina nostamaan se vyö nostosäkillä ylös.

Meren pohja suoraan veneen alla oli 18 metrissä, ja paksua mutaa. Siihen asti olin onnistunut sukeltamaan pelkästään sellaisissa olosuhteissa että pohja ei ollut koskaan pölissyt, en vaan ollut käynyt mutapohjia vispilöimässä. Eli ei ollut kunnon käsitystä siitä mitä silloin tapahtuu ja miten huonoksi näkyvyys menee. Ilmeisesti muillakaan ei ollut tästä paljoa kokemusta. Emmekä ennen sukellusta olleet varmoja millainen pohja siellä alhaalla olisi.

Sitten lähdettiin yrittämään sitä nostoa. Pohjalle 18 metriin päästyä muta pöllysi heti niin paljon, että näkyvyys katosi aika totaalisesti. Neljän räpyläparin voimalla iso mutapilvi pohjalla vain paksuni ja levisi ja etsintätoiminta alkoi melko nopeasti poikkeamaan aiemmin suunnitellusta. Jonkunmoisen epämääräisen 10 minuutin häröilyn jälkeen sakeassa mutapilvessä joka ikinen tiimin jäsen hukkasi lopulta toisensa ja myöskin sen ankkurinarun jota pitkin tultiin alas. Itse onnistuin jotenkin käsittämättömällä tavalla harhautumaan Keulakuvahylyn poijunarulle, ehkä siksi että olin katsonut kompassisuunnan sillepäin, ja se oli lopulta ainoa tunnettu kiintopiste. Kumma kyllä, koko muu porukka oli keksinyt saman idean, ja siellä nousuköydellä kaikki kohtasimme. Niinpä sitten nousimme yhdessä poijunarua ylös turvapysähdyksen tehden. Pinnalla Hessu oli varsin tyytymätön suortukseemme ja kadonnut vyö jäi sitten pysyvästi löytymättä.

<- Edellinen osa, Seuraava osa ->,

Add a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *